Cherbourg
Roscoff
Ranska Brest
Biskaja
Espanja
Portugali
Portugali Nazare Päivitetty 10.12.2013
Ranska 1.-12.8.2013 Dieppe-Roscoff
1.8.2013 Boulognesta Dieppeen
Bolougnesta lähdemme illansuussa aikomuksena purjehtia suoraan Cherbourgiin. Tuuli on jo tyyntynyt ukkosten jäljiltä, mutta meri myllertää vielä melkoisesti heti sataman ulkopuolella. Yllättäin olemme nopeasti molemmat pahoinvoivia, etenkin kippari, mikä tuntui hieman omituiselta, sillä meri ei normaalisti laita mahaa sekaisin? Yö menee naama kalpeana, syömättä ja juomatta mitään. Aamun valjetessa toteamme, että Dieppe on lähempänä ja käännämme kurssin sinne. On turha yrittää pidemmälle huonovointisena, voimat loppuvat tässä hommassa vajaakuntoisena nopeasti. Meri rauhoittuu, mutta huono olo jatkuu, vieläpä maissakin koko illan -saimmekohan Pariisin pule-patongeista jonkin paikallisbakteerin?
Kaukaa mereltä katsottuna Dieppe ei erotu kallioiden välissä ollenkaan, ranta on vain korkeaa kalkkikivikalliota, sataman aukko näkyy vasta lähelle tullessa. Periltä löytyy kuitenkin idyllinen pikku kaupunki ihan satama-altaan ympärillä, elävä rantakatu ja keskusta, kaikki pyörämatkan päässä. Heti tänään mahataudissa täytyy polkea kallioiden päällä olevalle kirkolle, joka näkyi satamaan tullessa. Tänään on koko kesän ensimmäinen hellepäivä, aurinko on paistanut koko päivän ja vielä illalla klo 21 näyttää mittari 33 astetta -valitettavasti Pantheran miehistö on vain liian uupunut nauttiakseen iltahetkestä vaan kömpii mielellään nukkumaan.
Kaksi seuraavaa päivää (viileämpää ja pilvistä) kiertelemme Dieppeä pyörillä ja kävellen, käymme katsomassa uimarannan ja sen vierellä kukkulalla olevan linnan. Museona toimiva linna on jo iltakuudelta kiinni, mutta nautimme ulkopuolen maisemista. Linnan ympärillä kasvaa jotakin vadelman sukuista pusikkoa, mutta marjan alut ovat vasta vihreitä raakileita, harmi. Hortensiat kukkivat täällä isoina koko pihan valtaavina pehkoina, vähän eri kokoluokkaa kuin kotomaan kukkaruukut.
Cherbourg 5.-9.8
Cherbourgista jäi mieleen sinne tulo puuskittaisessa 15m/s tuulessa, jossa muutaman muun veneen kanssa kierrettiin odotusponttoonia vastakkaisiin suuntiin useita kertoja etsittäessä laituripaikkaa, johon puuskissa pääsisi. Oman lisänsä toi jolla-purjehtijat, jotka satama-altaassa koittivat harjoitella kovassa tuulessa ja pari pikkutyttöä olikin vähällä jäädä meidän alle. Heidän maston ja meidän keulan väliin jäi ehkä puolimetriä. Kymmenisen kierrosta ja muutamia yrityksiä ja vihdoinkin pääsimme laituriin kyljittäin juuri vapautuneelle paikalle, mihinkään syvemmälle aisapaikoille ei tullut edes mieleen yrittää.
Kaupunki näyttäytyy harmaana, roikkuvin pilvin. Aivan kuin taivas repeäisi koska tahansa, sadetta tulee kuitenkin vain pari pisaraa, vähän vain malliksi, millainen keli voisi olla. Keskusta vaikuttaa lähinnä kuolleelta maanantai-iltana. Kaikki kaupat ja ravintolat kiinni jo ilta seitsemän maissa. Vain rantakadulta löytyy pari auki olevaa ravintolaa ja mekin saamme pizzan. Rantamuurilla on useampi venetarvikeliike, joissa kohtuu hyvät valikoimat, Volvon paja ja purjemaakari.
Roscoff, Marina Bloscon 10.-12.8
Cherbourgissa luemme tarkkaan Reedsin almanacasta vuorovesivirtoja lähtöä ajatellen. Seuraava niemi Cap de la Hague on tunnetusti ikävä paikka, jos sinne osuu väärässä virran vaiheessa ja varsinkin liian kovalla tuulella. Ajoituksemme näyttää osuvan oikeaan, myötävirta (suurimmillaan noin 5 solmua) alkaa ennen niemen kärkeä ja Panthera tekee uutta nopeusennätystä 10,5 solmua. äkkiä vastaantuleva tuuli kovenee noin 9 m/s ja meri nousee isoille noin neljän metrin aalloille. Todennäköisesti juuri tuo vastatuuli ja siihen vastaisena tuleva myötävirta saa tuon aikaan. Reilun puolen tunnin ajan Panthera sukeltelee aaltojen välissä ylös alas, hetken mietimme, onko meillä muuta vaihtoehtoa. On itsestäänselvää, että ympärikääntyminen ei ole mikään vaihtoehto, koska silloin heiluisimme paikallaan siinä samassa 5 solmun vastavirrassa -on vain jatkettava eteenpäin. Rohkeasti Juha saa pidettyä Pantheran oikealla kurssilla, onneksi on valoisa päivä ja näemme aallot, jolloin venettä ohjaamalla voi myös vaikuttaa sen kulkuun. Onneksi meri rauhoittuu nopeasti niemen jälkeen ja saamme jopa purjehdittavan tuulen hetkeksi. Pelottiko meitä? Selvää on, että mukavaa ei ollut, ehkä myös ensimmäisen kerran siinä rajalla, että pelotti, lähinnä tietämättömyys siitä, kestääkö myllerrystä puoli tuntia vai kolme tuntia. Jos joutuisimme samaan paikkaan uudelleen, kiertäisimme niemen vähintään 5 mailin päästä nyt olleen reilun 3 mailin sijaan.
Valitsemme kurssin Alderneyn saaren itäpuolelta ja Guernseyn ja Jerseyn saarten välistä. Päätös vaikuttaa oikealta purjehdittavan tuulen suunnan vuoksi, ja sääennuste on luvannut tuulen kääntyvän illalla täysin luoteeseen ja pysyvän siellä yön ja koko seuraavan päivän. No, ennusteet ovat oikeasti vain arvailuja eivätkä tällä(kään) kertaa osu ihan oikeaan. Tuuli pysyy lounaassa ja kääntyy korkeintaan länteen yön aikana, joten meille lounaaseen menijöille se on vastainen eli koneajeluksi menee. Saarten välissä meri nousee taas ajoittain isommille aalloille, mutta ne tuntuvat melkoisen pieniltä edellisen niemen jälkeen. Aallon pituus on täällä jo myös selvästi pidempää maininkia, joten se ei ole niin hakkaavaa kuin Itämerellä, vaikka varsinkin vuorovesivirran suunnan vaihtuminen saakin Pantheran möyhimään. Yö tuntuu todella pitkältä, vastavirrassa kuljemme huimaa 2-4 solmun (= 3.5-7 km/h) vauhtia, Guernseyn ja Jerseyn rantakalliot ovat maisemanamme monta tuntia. Yön pimeydessä saamme ihastella Guernseyltä näkyvää hienoa ilotulitusta. Onneksi yökin loppuu joskus ja aamulla kaikki on valoisaa ja mukavampaa. Tuulikin löytää suunnan luoteesta, joten purjehdimme loppumatkan Roscoffin satamaan. Jälkiviisaina ajattelemme, että olisi sittenkin kannattanut valita saarten länsipuolinen reitti.
Roscoffin satama on uusi, vasta viime kesänä avattu vuorovesistä riippumaton satama. Olimme etukäteen kysyneet sähköpostilla sataman syvyyttä, että Pantheralla voi sinne mennä. Saamamme vastauksen mukaan 2,10 metrinen vene voi huoletta tulla satamaan, lisäksi ohjeistettiin soittamaan VHF:llä satamaan saapuessa. Ohjeen mukaisesti kilautamme kanavalla 09 satamaan, mutta saamamme vastaus on lähinnä tyhjää rutinaa. Huvisatamaan kuljetaan kaupallisen ferry-sataman kautta pohjoispuolelta ja juuri ennen satama-aukkoa tuleekin satamapoika kumiveneellään vastaan. Saamamme ohjeen mukaan Juha suuntaa Pantheran keulan heti ensimmäiseen laituriin. MUTTA venepä ei menekään sinne, minne kippari luulisi ja haluaisi, vaan aukon ja laiturin välissä oleva virtapyörre ottaa ohjat itselleen. Liu'umme lähes hallitsemattomasti poikittain laiturin päädyn ja kivisen korkean aallonmurtajan välistä, päätyyn kiinnitettynä olleen veneen omistaja karjuu veneensä kannella kannustavia ranskankielisiä sanoja -meidän keulatason ja ranskalaisen perään nostetun kumiveneen väliin mahtuisi ainakin hesari (se nykyinen ohut painos). Kääntymisyrityksen jälkeen satamapoika työntää kumiveneellä Pantheraa, vielä yksi pyörähdys ja vauhdilla omaan pilttuuseen. Sekä karjunut, nyt jo hiljentynyt, ranskalainen ja satamapoika ottavat köysiä vastaan ja saamme Pantheran kiinnitettyä laituriin -koville otti tällä kertaa. Toiste emme tähän satamaan kyllä tule, jos joku tänne haluaa, täytyy satamaan tulo ajoittaa ihan ylävedellä, jolloin virtaus ja varsinkin pyörre näyttää paljon pienemmältä, ei alavedellä kuten me.
Tämä satama-alue on todellakin uusi, palvelut on jo kuitenkin saatu rakennettua tälle kesälle, suihkut ja toiletti löytyvät edelleen parakista. Satama-alueella on vielä paljon keskeneräisiä rakennuksia, mutta yksi ravintola ja venetarvikeliike ovat jo avanneet ovensa. Varsinainen Roscoffin kaupunki on noin 20 minuutin kävelymatkan päässä. Sieltä löytyy mukava, idyllinen pikkukaupunki, vanhoja kivirakennuksia, pari kirkkoa ja jopa sunnuntai- iltana auki olevia pikkukauppoja ja ravintoloita. Täällä näemme ensimmäisen kerran alavedellä täysin kuivuvan sataman (miten pitäisi ymmärtää Reedsin almanacan kuvaus: hyvä suojaisa, kuivuva satama? -varmasti suojaisa, kun ei ole edes vettä, joka velloisi), veneet ovat joko kallellaan tai tuettuina partaan reunalta pohjaan olevien tukien varaan, osa on kiinnitettyinä köysillä korkeaan reunamuuriin. Yhdessä veneessä näemme vasemmassa saalingissa Suomen väreissä olevan lipun. Kävelemme parisen tuntia kaupungilla ja takaisin tullessamme veneet jo kelluvat taas. Mahtaa olla hankalaa ajoittaa kaikki veneellä tapahtuva toiminta kuuden tunnin välein vaihtuvan vesitilanteen mukaan, mutta kai se on isältä pojalle menevä oppi, jota ei paikallisen tarvitse edes miettiä.
Juuri tätä kirjoitettaessa olemme laskeneet sopivaa hetkeä täältä lähdölle, ensinnäkin on lähdettävä ylävedellä, joka ajoittuu joko keskipäivään tai keskiyöhön -olemme valinneet keskiyön lähdön tänään, jotta osumme seuraavaan kriittiseen niemeen valoisan aikana. Yritämme myös laskea sopivaa tuloaikaa tuohon niemeen ja Chenal Du Fouriin, joka on etelään Brestiin mantereen ja länsipuolen saarten välistä menevä väylä, jossa vuorovesivirta on pahimmillaan noin viisi solmua, siihen emme mene vastavirralla. Laskutoimitusta vaan hankaloittaa vain arvailuna (siis sääennusteena) oleva tieto tuulen suunnasta ja nopeudesta, matkalla vaihtuva virran suunta ja purjeveneen vaihteleva nopeus. Ennuste on luvannut heikkoja luoteistuulia, jonka mukaan matka-aikaa on laskettava, mutta jos merellä tuuleekin sopivasta suunnasta lujempaa, milläs me jarrutamme -saas nähdä, purjehdimme tosi pienillä purjeilla tai teemme siksakkia ihan vaan ajan tappamiseksi....
12.- 26.8.2013 Ranska, Roscoff ja Brest
Roscoffista lähdemme suunnitelman mukaisesti keskiyöllä, jolloin on ylävesi ja mahdollisimman pieni pyörrevirtaus laiturin ja sataman sisäänkäynnin välillä. Pääsemme laiturista vauhdilla ja ongelmitta ulos. Vastassamme on pimeä ja erittäin kuoppainen meri, joka onneksi vähän rauhoittuu saatuamme käännettyä kurssin länteen. Yritämme purjehtia, mutta tuuli on liian heikko ja Panthera vain heiluu paikallaan aallokossa, joudumme tyytymäään moottorintiin. Laskelmamme ajasta ja virran suunnista menevät nappiin, olemme keskipäivällä Le Fourin niemessä. Loppujen lopuksi ajoituksella ei olisi edes ollut suurta merkitystä, koska nyt ei ole Spring eli voimakkain vuoroveden vaihteluaika, meillä on myötävirtaa noin solmun verran. Tuuli nousee vähän, joten pääsemme purjehtimaan pienellä koneavustuksella. Illalla valitsemme kahdesta Brestin satamasta sen kauimmaisen eli Moulin Blancin, jota lähestymme melko varoen, Reedsin mukaan syväystä on juuri tarvitsemamme verran. VHF:ään huhuiluun vastaa satamatyttö, joka tulee veneellään neuvomaan paikan eteläisemmän altaan aallonmurtajan sisäpuolelle kylkikiinnitykseen. Turhaan mietimme syväyksiä, vettä on alavedelläkin noin 5 metriä, tähän satamaan olisi helppo tulla pimeälläkin ja vaikka pelkillä purjeilla.
Moulin Blanc on palveluiltaan hyvä satama, hinta on täällä meidän veneeltä "vain" 25 euroa, kun muutamassa viime satamassa se on ollut kympin enemmän. Pyykinpesukonekin löytyy ja sekin on edullinen. Alueelta löytyy hyvä korjaamo / varaosaliike Brest Marine Services (saimme tilattua parin tunnin toimitusajalla mm Jabscon vesipumpun ja hyllystä löytyi kattava valikoima dieselfilttereitä), palvelu oli todella ystävällistä ja asiantuntevaa, suosittelemme! Myös iso venetarvikeliike ja muita korjaamoja löytyy ihan nurkalta. Brestin keskustaan on matkaa nelisen kilometriä, mutta ravintola löytyy täältäkin ja kaksi supermarkettia kilpailee asiakkaista tarjoamalla ilmaista kotiintuontia ostetuille tavaroille ja ostajille.
Odottelemme sopivaa sääikkunaa Biskajan ylitykseen, tällä hetkellä alueella pyörii parikin matalan osakeskusta ja sääennuste vaihtuu päivittäin, joten katsomme viisaammaksi odottaa kelien vakiintumista (voi olla, että olemme vähän ylivarovaisia, mutta parempi niin).
Viikko Moulin Blancissa kuluu omia akkuja ladaten ja pieniä siivous/huoltohommia tehden. Kun sopivaa säätä Biskajalle lähtöön ei näy, vaihdamme sentään keskustan satamaan, onhan se ainakin puoli tuntia lähempänä Espanjaa:) Marina Chateussa odottelee myös ahvenanmaalainen pariskunta Colomba-veneellään, samoin satamaan saapuu myös ruotsalainen yksinpurjehtija Fredrik pienellä Briss-veneellään, yhdessä vertailemme sääarvauksia. Kunnon kesää ei ole vieläkään näkynyt, keli vaihtelee noin 20 asteen shortsikelistä kylmään ja sateeseen, jolloin laiturissa tarkenee, kun pukee päälle goretexit ja alle muutaman pitkähihaisen. Toiveikkaina ajttelimme Suomesta lähtiessä, että menemme kohden lämpöä ja odotimme "etelän sametinsinisiä öitä", jolloin voi istuskella veneen kannella yömyöhällä nauttimassa vaikka lasillisen viiniä.
Täällä näkyy katukylteissä ranskan lisäksi olevan jotakin kummallista kieltä. Wikipedia sanoo, että se on bretonia, kelttiläistä kieltä, jonka ensimmäiset puhujat olivat noin 400-luvulla Britanniasta siirtyneitä kelttejä. Bretonia puhutaan vain täällä Bretagnessa ja Yhdysvalloissa.
yälävedellä näkee muurinkin ylitse
Sunnuntai 25.8.2013 Brestissä
Nyt olemme tehneet päätöksen lähteä Biskajalle huomenna heti aamulla. Sääennusteet lupaavat myötätuulta 5-10 m/s, aallokko vähän isoa alkuun, mutta pitäisi laantua ja eiköhän se ole loivaa?;) Tavoiteltu saapuminen kolmen vuorokauden kuluttua La Corunaan tai Viveiroon riippuen loppupään tuulista. Emme ole vielä saaneet satelliittipuhelintamme Inmarsat Isatpro toimimaan sääfaksien vastaanottajana, joten olemme turvautumassa suomalaiseen henkilökohtaiseen palveluun. Muutama hyvä ystävä on luvannut välittää tietoja sään kehityksestä varsinkin loppumatkaa varten. Itse pystymme lähettämään lyhyitä viestejä satelliittipuhelimella Twitteriin, josta ne siirtyvät automaattisesti Facebookiin, on tämä tekniikka tänä päivänä hienoa!
Käymme maksamassa satamamaksut ja haemme kaupasta vielä viimeiset täydennykset.
26.-29.8.2013 Biskajalla
Maanantai 26.8 Biskajalla
Aamulla auringon noustua lähdemme diesel-tankkauksen kautta, satamapoika käy kyselemässä, olemmeko maksaneet laiturimaksut. Vihkossa olevien tietojen mukaan meillä olisi maksamatta noin 100 euroa, onneksi meillä on kuitit tallella maksuista. Lopulta selviää, että veneemme on kirjattu sataman rekisteriin kaksi kertaa, toisella kertaa omistajan etunimellä ja toisella kertaa sukunimellä -tosi tarkkaa kirjanpitoa, varsinkin kun satamapoika kiertää päivittäin vähintään kaksi kertaa satama-altaan veneet ja merkitsee vihkoonsa paikallaolijat.
Pääsemme purjehtimaan heti satamasta lähdön jälkeen. Aallokko on ennusteen mukaisesti 2-3 metriä, mutta sekavaa ristiaallokkoa, pohjalla perusmaininki ja siinä päällä tuulen tekemä aallokko. Panthera keikkuu, mutta kulkee mukavaa vauhtia purjeilla. Pääsemme testaamaan tuuliperäsintä, jonka oikein toimiessaan kuuluisi hoitaa ohjaus, kunhan se säädetään ohjaamaan oikeaan suuntaan tuuleen nähden. Muutaman tunnin onnistuneen kokeilun jälkeen peräsinlavan laakerointi pettää isossa aallokosssa ja joudumme taas vääntämään ruoria vuorotellen! Päivällistä tehdään Taylorilla, mutta ruokahalu ei ole parhainta luokkaa, molemmilla alkaa olla vähän huono olo. S/y Colomba lähti kanssamme samaan aikaan matkaan ja olemmekin näköetäisyydellä ja pystymme vaihtamaan kuulumisia VHF-puhelimen välityksellä. Illalla saamme yllätysvieraita, delfiinit tulevat ensimmäistä kertaa vierailulle!!! Mahtava kokemus, hienoja eläimiä täysin omilla ehdoillaan ja omasta halustaan leikkimässä veneemme ympärillä. Kaverit tulevat vielä iltayön pimeydessä uudelleen, delfiinin hahmo ja liikkeestä syntyvä vana loistavat hohtavana pimeässä meressä -aivan kuin suojelijoitamme yön koittaessa.
Inmarsat-viesti klo 17.46UTC: Biskaja nyt, tuuli 7-9 ms, puuskat 11-13, takaa, aallot aika reiluja, mennaan pienin purjein yohon. Eläman ensimmaiset delfiinit nahty.
Tiistai 27.8.2013 Biskajalla
Aamulla aikaisin tuuli tyyntyy, mutta jäljellä on vellova meri, joudumme tyytymään koneajeluun, jota jatkuukin koko päivä. Veneen rullaus vellovassa meressä aiheuttaa molemmille huonon olon. Hyvä puoli on se, ettei tarvitse edes laittaa ruokaa, vain juomat maistuvat. Colombaa ei enää kuulu eikä näy, kurssimme eroavat niin paljon, ettei VHF:n kantavuus riitä. Koko kroppa on vähän jumissa ja kipeä ruorin vääntämisestä, mutta yllättäin Maijulla kipein paikka löytyy isoista varpaista - nähtävästi ruoripenkillä istuessa ja jännittäessä jalat ovat balettitanssijan asennossa lenkkareissa ja varpaat painuvat kasaan, loppumatkaksi lenkkarien tilalle kaivetaan villasukat.
Inmarsat-viesti klo 20.15: Biskaja nyt, paivan koneajelun jalkeen tuulee taas, taivas on musta, on pimeää. Kaikki hyvin ,vahan paansarkya ja aklotysta, 140 M satamaan.
Keskiviikko 28.8. Biskajalla.
Tuuli löytyi taas ja purjehdimme aamusta alkaen. Mukavan purjehduksen keskellä näkyy yhtäkkiä edessä vesisuihkahdus, oliko se aalto vai jotain muuta, Juha tuletko katsomaan, mikä tuo on!! Meressä näkyy iso tumma möykky, jota lähestymme ja joka ei liiku mihinkään, VALAS!!! Kun möykky ei liiku, on meidän pakko kääntää kurssia reilusti oikealle ja pääsemme turvallisesti ohi. Sivuutuksen jälkeen valas heilauttaa pyrstöään ja lähtee, onneksi meistä poispäin. Tietysti on mukava nähdä valaita, mutta seuraavalla kerralla vähän kauempaa, kiitos:-)
Inmarsat-viesti klo 8.10UTC: Biskaja nyt: tormayskurssilla paikallaan puhisevan valaan kanssa,ei vaistanyt,mina vaistin,valimatkaa 3 metria.Ei lahtenyt peraan,laiska:-)
Noin 10 metrinen valas muutaman metrin päässä veneestä
Iltapäivällä tuuli yltyy ja aallot kasvavat samassa suhteessa. Olemme saaneet viestiä Suomen sääpalvelusta: tuulet yltyvät La Corunan niemellä. Teemme päätöksen ottaa kurssin Viveiroon, joka on noin 100 mailia idempänä. Yöllä tuuli nousee arviolta noin 15 m/s, tuulimittari on jumiutunut näyttämään 10 metriä, uskotaan mieluummin sitä, niin tuntuu mukavammalta.
Torstai 29.8 Aamuyö Biskajalla
Puolen yön aikaan pimeydessä reitillämme seisoo parkkeerattu iso rahtilaiva häikäisevillä kansivaloilla varustettuna, odottaneeko johonkin satamaan pääsyä? Huutelemme VHF:llä: "menemme kohta peränne takaa, ettehän juuri nyt ole lähdössä liikkeelle?" -ei vastausta. Sivuutamme laivan silmiämme siristellen, näkökyky häviää laivan valoihin. Noin puoli tuntia myöhemmin jokin kolahtaa Pantheran köliin, pehmeä tömähdys, mutta johonkin osumme, vettä alla 150 metriä. Nopeasti sisälle tarkastuskierros, akseli pyörii normaalisti, ei mitään outoja ääniä, ei vuotoa missään, kaikki vaikuttaa normaalilta, HUH! Valas? Jokin kalastushärpäke? Kontti?
Purjehdus jatkuu normaalina isossa aallokossa reilulla tuulella kohti Viveiron lahtea. Lahden suu on pimeä, ympärillä tummia korkeita möykkyjä (kukkuloita?) vain punainen ja vihreä poiju pienenä lahden suun molemmin puolin, ei mitään muita navigointia helpottavia valoja -toki yksi rahtilaiva lisää ja muutama kalastusalus, joiden valot eivät ainakaan helpota tähystystä. Ilman plotteria ja tutkaa olisi melko mahdotonta löytää oikeaa aukkoa sataman suuntaan, kyllä nykytekniikka helpottaa asioita. Lahden suulla purjeet alas, vellonta ja tuuli jää merelle. Vierassatama löytyy ihan sataman perältä kapean salmen päästä, hiljaista ja tyyntä, pari kalastajaa sataman reunamuurilla virvelöimässä. Ensimmäisessä laiturissa on meille tyhjä paikka, kiinnitämme köydet, klo on 3.30. Biskaja on ylitetty, matkaa tehty 2 vrk 18 tuntia, maileja noin 350, olemme Viveirossa.
ESPANJA
29.8.-3.9.2013 ESPANJA Viveiro
Ensimmäiset tunnit Espanjassa menee nukkuen. Satama vaikuttaa heti hyvältä, kukaan tärkeilevä satamavirkailija ei tule häiritsemään uupuneen veneilijän unta kyselemällä, keitä me olemme, tai käskemällä siirtämään venettä johonkin toiseen laituriin:) Iltapäivä on jo pitkällä, kun kömmimme satamakonttoriin ilmoittautumaan papereiden kanssa. Vastaanotto on ystävällinen, satamakapteeni kirjaa meidän tiedot järjestelmään esitettyämme englanninkielisen rekisteröintitodistuksen, vakuutustodistuksen ja passimme -tiedoista saamme espanjankielisen A4-koosteen, joka pitäisi auttaa muissa espanjalaisissa satamissa asiointia (Huom! Ei sitä paperia muissa satamissa edes katsottu). Kysymättä saamme myös tiedot kaikista veneilijälle tärkeistä asioista: missä on supermarket ja leipäkauppa, miten suihkusysteemi toimii, internetkoodi, kaupungin kartta.
Kaikenlaisia veneitä
Satama on ihan kaupungin keskustassa, lähin supermarket löytyy parin sadan metrin päästä. Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa, kun löydämme ison valikoiman herkkuja ja paljon halvemmalla kuin Ranskassa, vihdoinkin hedelmät ja vihannekset ovat syötävän hintaisia, kilohinnat putosivat noin puolella yhden pikkulätäkön ylityksen jälkeen -huvittavinta on, että ranskalaiset omenat ovat täällä halvempia kuin Ranskassa. Kielikin kuulostaa tutulta, onhan osa päällystöstä opiskellut sitä joskus muutaman vuoden. Me gusta mucho Espana!
Viveirossa vietämme purjehtijan vapaapäiviä rentoutuen. Meille rentoutuminen ei ole pelkkää lorvintaa, vaan siihen kuuluu yleensä annos liikuntaa jossakin muodossa. Kaupungin vierellä kohoaa San Roquen kukkula, sinne kävelemme noin tunnissa eucalyptuspuiden (lehdet maistuu ihan eucalyptukselle) varjostamaa tietä pitkin. Matkalla löytyy myös karhunvattuja (nam!), koivuja, emuja aitauksessaan ja kauriita omassaan. Vuoren huipulla on 1600-luvulla rakennettu kappeli, näköalapaikka ja iso alue grilleineen ja pöytineen, myös kahvila löytyy. Emme tiedä, mitä muuta alueella on aikanaan ollut, mutta vanhaa kivijalkaa on runsaasti. Huipulta on upea näkymä kaupunkiin ja merelle.
Kaupunki on viihtyisän pieni keskiaikaisine muureineen ja kapeine katuineen, yksi Espanjan kapeimmista kaduista löytyy täältä (Calle de Muro, leveys 1-2 m). Myös vanhoja kirkkoja löytyy useita. UUdet rakennukset on tehty vanhaan tyyliin, joten kaupunki kokonaisuutena on yhtenäisen tyylikäs. Täällä päin maailmaa on vielä paljon pieniä erikoiskauppoja, on oma kauppa lihalle, kalalle, leivoksille (Nam!), ja yllättäin rautakauppatarvikkeet löytyvät kaupasta, jossa myydään myös astiat leivontaan ja ruuanlaittoon.
Teemme myös lyhyen melontaretken Landro-joella. Joki kuivuu alavedellä kapeaksi uomaksi, mutta ylävedellä vettä riittää. Onnistumme jopa ajoittamaan retkemme niin, ettei tarvitse meloa vastavirtaan, pelkkä vastatuuli riittää. Espanjan sää hellii meitä 20 asteen lämpötilalla ja auringonpaisteella, vettä ei sada. Läheltä löytyy myös hiekkarannat, mutta uiminen ei kiinnosta meriveden ollessa noin 16 asteista.
Pari päivää perässämme saapuu myös S/y Colomba samaan satamaan valittuaan Biskajan ylityksen kohteeksi Gijonin, myös ruotsalainen Fredrik pienellä Bris-veneellään lähti samana päivänä kanssamme Brestistä ja on ylittänyt Biskajan Ribadeoon ja tulee nyt tähän satamaan. Vierassatama on suhteellisen pieni ja erittäin suojainen, syväystä riittää meille hyvin, palvelut toimivat (ainoastaan netti pätkii ajoittain), Panthera suosittelee!
3.9.-6.9. La Coruna, Espanja
Kun sääennuste näyttää kovien tuulien helpottavan, lähdemme Viveirosta kohden La Corunaa. Tänä kesänä on tuulella vain kaksi voimakkuutta: lujaa tai ei ollenkaan, kuten nyt, kun moottoroimme tyynellä merellä kohtalaisessa mainingissa peräkkäin s/y Colomban kanssa. Aamulla lähtiessä näyttää lämpömittari 12 astetta, onneksi auringonpaiste lämmittää päivää niin, että merellä tarkenee jopa hetken T-paidassa. 12 tunnin koneajelun päätteeksi saavumme La Corunan isoon satamaan illalla klo 20 (Marina Coruna). Satamassa on tilaa runsaasti valita mieluinen paikka, mekään emme tällä kerralla ota kaikkein ulommaista laituria, koska siellä asuu lokkiyhdyskunta.
s/y Colomba samaa matkaa kohti La Corunaa
Satama on iso, persoonaton "tehdas". Tällaisissa purjehtijan reitin strategisissa kohteissa kävijöitä riittää, vaikka satama onkin melko kallis eikä palveluihin ole panostettu. Täällä suihkut ja pesukoneet on sijoitettu konttorin kanssa saman oven taakse, jonka yövahti sulkee klo 22, eihän veneturistin tarvitse myöhemmin päästä suihkuun, nukkumassahan silloin jo kuuluu olla? Pyykinpesukoneet ovat pieniä, normaali kotikoneen kokoisia, maksu 4,5€ koneellinen (+lisälinkous litimärille vaatteille 1€) -kolmea konetta kohden on yksi pieni huonosti kuivaava kuivauskone, johon saa laittaa useamman euron saadakseen kuivaa pyykkiä. Päällystömme pyykkivastaava yrittää kertoa toimistossa kone/kuivuri- epäsuhdasta, mutta ei saa ymmärrystä -siis onko kone rikki? no, ei mutta ei siellä pyykkiä saa kuivattua, juu ei tarvi huoltomiestä, mutta voisitte hankkia lisää/isomman kuivurin....
La Coruna itsessään on iso kaupunki, varmasti monenlaista viihdykettä löytyy eri tarpeisiin, mutta jostakin syystä me pidämme enemmän pienistä kaupungeista ja kylistä, josta kaikki löytyy melkein yhdellä vilkaisulla. Satamamme ei ole ihan keskustassa, pyörällä matkan kuitenkin tekee viidessä minuutissa. Keskustasta löytyy toinen satama-allas, jossa toimii kaksi vierassatamaa (pidemmälle pysähdykselle valitsisimme paikan täältä). Venetarvikeliikkeet ja rautakaupat löytyvät ison satama-alueen kaakkoispäästä (Av. Primo de Rivera), hyvin tulimme ymmärretyksi espanja/elekielellä rautakaupassa etsiessämme tiivisteprikkaa Taylorin hellaan. Pyöräillessä löysimme uimarannan, jolla istuimme ainakin puoli tuntia auringosta nauttien, kunnes jatkoimme matkaa niemen ympäri käyden Herkuleksen tornin juurella ja niemessä katselemassa kallioihin iskeytyviä aaltoja. Mukava pyöräretki kaikenkaikkiaan, seuraavat päivät sää onkin sitten suoraan Suomen lokakuusta sateineen ja tuulineen, öisin tarvitaan edelleen sähköpatteria lämmittämään ja poistamaan kosteutta.
Kaikenlaisia veneitä
Ruotsalainen yksinpurjehtija
Yhtenä iltana olimme kutsuittuina päivälliselle skandinaavisella porukalla (me, Fredrik ja Colomban päällystö) s/y Colomballe. Menu oli Marsalkka Mannerheimin perintö Suomen kansalle: Vorschmack perunoilla, kotimaisella suolakurkulla ja punajuurilla höystettynä, lisänä tietysti Marskin Ryypyllä terästettynä -mielenkiintoinen uusi ruokakokemus, kiitos isäntäväelle:-)
6.9-8.9 Camarinas, Espanja
Aamulla lähdemme pilvisestä Corunasta merelle, alkuun tuultakin kymmenisen metriä, toiveikkaina nostamme isopurjeen, meri velloo reilusti. Corunan niemen jälkeen tuuli tyyntyy niin, että moottoripurjehdimme koko päivän vellovalla merellä. Camarinaksen satamaa lähestyttäessä tuuli yltyy uudelleen (lisää mukavasti aina satamamanööverien haastetta), sataman suojassa tuuli onneksi vähän hellittää ja laiturilla on harbourmaster ottamassa köysiä vastaan.
Satama on pieni, mutta tällä hetkellä tilaa on mukavasti, myöskään syvyyden puolesta ei tarvitse pelätä -osa Espanjan satamista on meille liian matalia tai sitten satamaan menevässä väylässä on vettä riittävästi vain ylävedellä. Tämä pieni kaupunki on meille sopiva, kaikki kävelymatkan päässä, satamassa on tarvittavat mukavuudet nettiä ja pesukonetta myöten (tähän mennessä halvin satama, vain 18 €). Dieseliä emme saa, koska iso moottorivene on ostanut koko tankillisen. Täällä nähtävästi tuulee ajoittain reilusti, koska rantakadun keskenkasvuiset puut on kiinnitetty vaijereilla maahan.
Päivälliskaloja uiskentelee satama-altaissa paljon
8.-13.9 Muros, Espanja
Aamulla olemme reippaita jo kello kahdeksan, myös lämpömittari näyttää kahdeksaa ja tuulilasi on yön jäljiltä edelleen huurussa. Etsimme tarpeeksi lämmintä vaatetta goretexien alle, pyyhimme huurut tuulilasilta ja lähdemme tyynelle merelle kohti Muroksen lahtea. Päivän aikana lämpötila nousee 16 asteeseen, ei valiteta, ei. Tuuli nousee taas vasta Muroksen satamaa lähestyessämmme ja satama-altaan suulla sitten TUULEE. Sataman viereisellä lahdella on myös hyvä ankkurointipaikka, siellä onkin useampi vene ankkuroituneena, mutta koska lähipäiville on luvattu voimistuvaa tuulta, valitsemme sataman suojan. Sataman aallonmurtajan sisäpuolella on useita kalastusaluksia ja satama näyttää lahdelta katseltuna melko ahtaalta, mutta päästyämme sisäpuolelle löydämme tilavan uuden sataman, jossa on lähes tyhjää. Harbourmaster on meitä vastassa laiturilla ja kiinnittää köytemme innokkaasti (jonka jälkeen kiinnitämme ne omalla tavallamme).
Espanjan läntisin niemi Finisterre
Nyt taisimme löytää Euroopan parhaan sataman, saamme erittäin ystävällisen vastaanoton ja yksityiskohtaisen opastuksen sataman palveluihin. Konttorirakennuksesta löytyy normaalien suihku-wc-pesukone lisäksi veneilijälle kaksi olohuonetta, aidattu puutarha, keittiö kahvikoneella (ainoa miinus, että netti toimii vain konttorirakennuksessa). Oleskelumme aikana laiturialuetta laajennetaan vielä, lähimmäs sataman sisääntuloa valmistuu muutama ponttoonipaikka isommille veneille.
Muroksen kaupunki on näitä meidän suosikkeja, pieni, mutta riittävästi kaikkea veneturistin tarpeisiin. Rantakadun varrella on useampia ravintoloita, mutta aikataulumme eivät oikein kohtaa. Haluamme nähtävästi ruokaa aina väärään aikaan, joko olemme liikkeellä liian myöhään iltapäivällä, jolloin lounas-aika on ohi, tai liian aikaisin illalla, kun keittiö aukeaa vasta klo 21. Onneksi Pantheran keittiössä ei ole kovin tarkkoja aikarajoituksia.
Muroksesta käsin teemme pyhiinvaellusretken Santiago de Compostelaan. Santiagohan on ikivanha pyhiinvaelluskohde, jonne ihmiset vaeltavat satoja kilometrejä kävellen. Paikalle on joskus 800-luvulla tuotu pyhän Jaakobin jäänteet ja sen jälkeen siitä on tullut pyhä paikka. Me olemme vaeltaneet Suomesta purjeveneellä noin 4000 kilometriä, loppumatkan teemme bussilla reilussa tunnissa ja viimeiset 1.5 kilometriä kävelemme. Perillä löydämme vanhan katedraalin, jossa on juuri messu alkamassa. Messu on suosittu pyhiinvaeltajien ja muidenkin keskuudessa, mekin jäämme seuraamaan. Voimakkaalla ja kauniilla äänellä naispappi(?) toimii esilaulajana ja saa kirkkoväen mukaan lauluun. Tunnelma on melko harras, tämä on varmasti monelle yksi elämän kohokohtia. Valitettavasti maallisuus on ehtinyt tännekin ja turistiryhmiä johdattavat oppaat eivät malta olla hiljaa. Kirkon ulkopuolella on muutaman kadun alueella ravintoloita ja turistikrääsää myyviä kauppoja, eivät ehkä ihan sovi tunnelmaan, mutta elantoahan ne tuovat. Kiertelemme vielä aluetta, kaikki muut kirkot ovat suljettuina, jotkin alkavan remontin vuoksi. Lähettyviltä löydämme mukavan ison puiston, jossa on hyvin rauhallista. Päivän päätteeksi olemme sitä mieltä, että kannatti tulla, yksi niitä "kerran elämässä"-paikkoja.
Santiagosta palatessa näemme bussin ikkunasta ison savupatsaan, metsäpalo. Niitä on näillä seuduilla monta joka kesä. Seuraavina päivinä riehuu Muroksen lahtea ympäröivillä kukkuloilla neljä eri tulipaloa. Sammutuslentokoneet pörräävät lahdella hakemassa sammutusvettä. Nostamme hattua näille taitaville ammattilaisille, jotka hallitusti laskeutuvat vauhdilla vesirajaan, saavat koneen alla olevat vesitankit täyteen ja vielä pääsevät uudelleen ilmaan ja palopaikalle, ei ole ihan aloittelijan hommaa!
Muroksesta käsin teemme myös parin tunnin kävelyretken viereisen lännen puoleisen lahden San Fransiscon hiekkarannalle. Hienohiekkaisen rannan alkupäässä on asuntovaunualue, jossa iloksemme on myös kahvila/ravintola. Mitään ruuan puolta ei juuri nyt ole tarjolla, henkilökunnalla näyttää olevan ruokailuaika.Meitähän se ei haittaa, tilaamme "dos cervezas" (kaksi olutta) ja saamme kyytipojaksi kipollisen pähkinöitä. Välipalan jälkeen matka jatkuu rantaa pitkin kylälle, jossa lomasesonki näyttää jo loppuneen. Rannan kioskit ovat jo kiinni, mutta löydämme avoinna olevan supermarketin. Häiritsemme kassarouvan rauhallista iltapäivää ostamalla jäätelöt. Rouvalla menee useampi minuutti, että saa tärkeän hommansa pöydän takana loppuun ja pystyy keskittymään asiakkaisiin. Rouva lyö ostossummamme kassakoneeseen, mutta hakee vaihtorahat (pari kolikkoa) kovasti kilistellen takahuoneesta, muchas gracias, emme tule uudelleen häiritsemään:-) Paluumatkalla poikkeamme tieltä polulle (polku lähtee vedenpuhdistamon kohdalta, kiitos s/y Calimeran väelle saamastamme vinkistä), joka vie ylempänä rinteessä olevalle Murokseen menevälle tielle. Polun varrelta löydämme paljon kypsiä karhunvattuja,nam!
Muroksen satamassa on hyvä skandinaavinen edustus, tosin ruotsalaiset voittavat meidät kolmella venekunnallaan. Tätä satamaa ja kaupunkia suosittelemme seudulle tuleville veneilijöille.
13.-15.9 Vigonlahti, Espanja ankkurissa
Muroksesta lähtiessä on vihdoinkin hyvä purjehduskeli, noin puolen tunnin ajan nautimme tästä historiallisesta tapahtumasta. Kunnes tuuli häviää lähes kokonaan ja joudumme ottamaan koneen avuksi. Vähän ennen Vigonlahtea ohitamme meitä ennen lähteneen Fredrikin Bris-veneineen. Heti lahden sisäpuolella huomaamme saaren edessä purjeveneen, jossa on iso Suomen lippu perässä, olisikohan s/y Manta, joka on näillä samoilla seuduilla? Huutelemme VHF:ään suomeksi, mutta kukaan ei vastaa. Tekstiviesti Mantan väelle kertoo, että he ovat edellisessä lahdessa muutaman kymmenen kilometrin päässä. Ketähän ne sillä veneellä sitten ovat? Onko täällä joku suomalainen venekunta, josta emme tiedä mitään?
Vigonlahdella on useita hyviä paikkoja ankkurointiin, me valitsemme heti ensimmäisen pohjoispuolen lahden. Ensimmäistä kertaa tämän kesän aikana laskemme ankkurin, pohja on hyvin pitävää hiekkaa, ankkurivahti (tabletissa oleva kätevä lisäohjelma) käyttöön ja voimme olla melko huolettomia. Yön aikana ankkurivahti hälyttää pariin kertaan, kun Panthera on kääntynyt täydet 180 astetta, nähtävästi laitoimme hälytysrajan liian lyhyeksi. Vähän ankkuroitumisemme jälkeen tulee äsken näkemämme purjevene melkein viereemme. Uteliaina laskemme Möhkön veteen ja menemme katsomaan. Espanjalainen omistaja pesee veneen kylkeä kumiveneestä käsin. Kommunikoimme espanjan ja heikon englannin voimin. Hän sanoo huomanneensa meillä samanlaisen lipun, on ostanut veneen viime/tänä kesänä, veneellä on joskus käyty Karibialla ja sinne hänkin vielä aikoo. Veneen perässä lukee Marathon, Helsinki, kumiveneessä lisäksi Sindbad (helsinkiläinen pursiseura), perässä liehuu iso Suomen lippu ja oikeassa saalingissa Portugalin vieraslippu. Olemme melko hämmentyneitä, kun luulimme menevämme tervehtimään suomalaisia veneilijöitä. Lähtiessämme omistaja vielä kysyy, mistä maasta me olemme. Ei taida tuo veneen omistaja ymmärtää mitään veneiden liputuskulttuurista ja sen tarkoituksesta!!!
Seuraavana päivänä s/y Manta tulee kanssamme samaan lahteen ankkuriin. Vietämme mukavan iltapäivän Aulin ja Hanskin kanssa, ei haittaa että vieraillamme on purjehduskokemusta useammalta reissulta pitkin maailmaa kylmimpiä seutuja myöten ja me olemme melko keltanokkia tässä matkapurjehduksessa, hyvin saamme kuohuviinipullon tyhjenemään yhdessä. Käymme myös rantalenkillä kylälle nudistirannan läpi (voikohan tästä mennä vaaatteet päällä vai pitäisikö kiertää metsän kautta?), perillä löydämme rantabaarin, josta saamme ostettua leipää veneelle. Tuuli puhaltelee melko voimakkaasti, mutta ankkuri pitää hyvin ja vietämme vielä toisen yön lahdella.
15.-19.9 Bayona, Espanja Monte Real Yacht Club
Siirrymme ankkurilahdelta Bayonan satamaan, johon odotamme Suomesta kirjettä. Bayonassa on kaksi satamaa, joista olemme valinneet kuninkaallisen puolen saamiemme hintavinkkien mukaan. Satamassa on marinero vastassa laiturilla ja osoittaa meille sormiponttooni-paikan, on sunnuntai, toimisto on kiinni, ei tietoa hinnoista, mutta nettikoodin saamme.
Maanantaina toimiston sihteeri ilmoittaa hinnaksi 49 euroa ja joitain senttejä -ei voi olla!!! Kyllä, tässä laiturissa hinta on tämä, viereisessä laiturissa mooringline- kiinnityksellä hinta on 33 euroa. "Ei me tiedetty näistä hinnoista, tähän laituriin meidät vaan käskettiin, ei olisi tultu näin kalliiseen" Neuvottelun lopputuloksena päätämme siirtää veneen halvempaan laituriin ja meille luvataan tämä ensimmäinenkin yö halvemmalla hinnalla. Mooringline on meille uusi kiinnittymismuoto, onneksi edellisenä iltana näimme paikallisen veneen tekemän mallisuorituksen, miten siihen ei tulla (kippari sai veneensä poikittain kyljittäin ja kolhi siinä samalla kolahduksella naapurivenettäkin). Odottelemme hetken konttorista luvattua marineroa avuksi, mutta ketään ei näy, osaamme me itsekin. Tuulta on hyvin vähän, siirrämme Pantheran keula edellä viereiseen laituriin, tuulen alapuolella olevan purjeveneen viereen, keula normaalisti kiinni omilla köysillä, laiturilta noukimme köyden, joka jatkuu pohjaan kaukana veneen takana, se limainen ja likainen köysi kiinnitetään Pantheran takaknaapiin, nyt olemme kiinni myös perästä, onnistuneesti mooringlinessa:-)
Satamassa ei ole kuninkaallisuudesta enää jäljellä kuin muisto ja hinnat. Koko paikka on vähän hoitamattoman oloinen, laiturit ja sosiaaliset tilat epäsiistit, netti toimii vain konttorin kupeesssa, suihkutilat suljetaan klo 21. Satama sijaitsee vanhan linnan ja muurien vierellä, teemmekin mukavan kävelyretken muurien ympäri katsellen kallioihin murtuvia aaltoja. Bayona on suurien merenkävijöiden kaupunki, Kolumbuskin palasi uuden maailman löytöretkeltään tänne 1400-luvulla, satamassa on nähtävillä Pinta-laivan replika. Saamme myös vieraita Pantheralle, kun ystävämme Helena kumppaneineen poikkeaa luonamme pyhiiinvaellusmatkallaan. Viiden hengen porukka on lähtenyt liikkeelle Portugalin Portosta ja kävellyt koko matkan tänne, matkaa Santiago de Compostelaan on jäljellä noin 100 kilometriä.
Lokki lötänyt varjoisan paikan
Pyörillä käymme Baitran venetarvikeliikkeessä (kiitos Calimera vinkistä), jossa kohtaamme maailman parhaan asiakaspalvelun. Liike on keskittynyt lähinnä kai postimyyntiin ja tavaran toimittamiseen venefirmoille. Netistä pystyy katsomaan tarvitsemansa tuotteet, mutta me polkaisimme paikalle noin neljän kilometrin matkan. Varaston ovesta sisään ja hyvin englantia puhuva johtaja Carlos kyselee tarpeitamme. Ei haittaa, vaikka ostoksemme ovat hyvin pienet, vähän koukkkuja, ankkurivalo ja jotain muuta pientä, saamme kohtelun kuin olisimme paikan tärkeimmät asiakkaat. Itse johtaja etsii varastohyllyistä tavaroita ja samaan aikaan toinen työntekijä soittelee useamman puhelun löytääkseen sopivan diesel-suodattimen ja kolmas työntekijä selvittelee tutkaheijastimen saantia. Lopulta saamme Echomaxin tutkaheijastimen toimitettuna seuraavana päivänä suoraan laiturille. Jos veneilijällä on mitä tahansa hankintatarpeita, kannattaa kääntyä Baitran puoleen, toimitus onnistuu myös muihin maihin, suosittelemme! Muutama lauttasaarelainen venetarvikeliike voisi tehdä opintomatkan Baitralle oppiakseen, mitä asiakaspalvelu tarkoittaa.
Keskiviikkoaamuna olemme lähdössä eteenpäin kohti Portugalia, mutta kone ei käynnisty. Laiturin vaihdon yhteydessä olemme unohtaneet kääntää moottorin virran pois päältä ja nyt on akku tyhjä. Laitamme akun lataukseen pariksi tunniksi, mutta edelleenkään kone ei käynnisty, mikä nyt on vikana? Moottori on aivan täynnä vettä, prkle, siis suolaista Atlantin vettä, ja ollut täynnä sitä kai pari päivää (myös vesihana oli jäänyt auki, mutta ei veden silti pitäisi päästä lappona koneeseen). Moottorin öljyproppu auki ja pilssiin tulvii parikymmentä litraa vettä ja lopulta alkaa tulla myös öljyä. Hehkutulpat irti, jakoavaimella vauhtipyörästä koneen pyöritystä, jotta saamme vedet pois sylinteristä, lopulta pieniä startteja koneella, jotta loputkin vedet poistuvat tulppien reiístä. Sen jälkeen hehkutulpat kiinni, öljyt sisään ja starttaus. Helpotus on suuri, kun kone käynnistyy lähes normaalisti. Annamme koneen käydä lämpöiseksi kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen kuumien öljyjen ja suodattimen vaihto (sormet ei ihan palaneet). Viimeiseksi vielä käytämme konetta kuumaksi, jotta loputkin vesihöyryt poistuvat pakoputken kautta. Kyllä Toyota Diesel on hyvä moottori, kun kestää suolavedellä pesunkin!
PORTUGALI
19.9.-21.9.2013 Portugaliin, Viana do Castelo
Aamulla uusi yritys lähteä Portugaliin, kone käynnistyy ja käy normaalisti. Vihdoinkin saamme purjehduspäivän, myötätuuli 10 m/s ja Panthera kulkee mukavasti. Iltapäivällä tuuli nousee 13-14 m/s ja Viana do Castelon kaupunkia lähestyttäessä näyttää tuulimittari 16 m/s. Portugalin satamien sisäänkäynnit ovat melko haastavia, koska suojaavia jokisuistoja ei ole. Maininki murtuu usein sataman suulla ja kovemmalla kelillä satamia suljetaankin niin, että sisään eikä ulos ei pääse. Tällä hetkellä maininki on vain parimetristä ja pienenee hieman rannan tuntumassa. Helpotukseksemme näemme, että sataman suulla on melko pitkä aallonmurtaja etelään päin. Vedämme genuan ensin sisään ja jatkamme vähän sataman suulta vielä etelään päin, sitten täyskäännös 180 astetta, muutama kirosana Maijun suusta ruorissa, pari ämpärillistä vettä niskaan laidan yli, Panthera kallistuu, Juha saa tipautettua isopurjeen alas. Olemme aallonmurtajan suojassa, maininki jää merelle, vaikka tuuli vielä puhiseekin. Vierassatama on joen varrella noin 15 minuutin matkan päässä juuri ennen vihreää Eiffelin suunnittelemaa siltaa. Aiomme jäädä satama-altaan ulkopuolelle odotusponttooniin, mutta harbourmaster viheltelee ja viittilöi meidät sisälle. Saamme ensimmäisestä laiturista hyvän sormiponttoonipaikan, muuten satama näyttää melko ahtaalta.
Perillä löytyy vihdoin KESä!!! Aurinko paistaa ja on helle, vihdoinkin istumme illalla veneen kannella nauttimassa Port-viiniä (pullon hinta 3,70) ilman villapaitaa. Meistä tulee heti Portugali-faneja.
Päätämme lähteä ulos syömään Portugaliin tulon kunniaksi, kello on noin 20, täällä ravintoloiden aukioloajat ovat enemmät suomalaiset, ruokaa saa illalla jo ennen yhdeksää. Valitsemme kävelykadulta pienen ravintolan, jossa istuu ainakin yksi pariskunta (turisteja, siis virhevalinta?). Tarjoilija luettelee nopeasti ruokalistan annokset murteisella englannilla, päätämme ottaa alkuruuaksi soseutettua vihanneskeittoa ja pääruuaksi kalaa, lohi kuulostaa tutun turvalliselta. Keittojen tulo kestää ja lopulta saamme eteemme annokset, joissa soseutus ja maustaminen on jäänyt vähän puolitiehen, hmmm... Pääruuan tulo kestää vielä kauemmin, epäilemme jo kokin lähteneen ongelle tai kalamarkettiin. Vihdoin eteemme työnnetään lautanen, jonka annos näyttää ihan syötävältä. Lähempi tutustuminen osoittaa riisin olevan kylmää ja lohen raakaa. Valitamme asiasta tarjoilijalle, joka niskojaan nakellen yrittää kaapata kalapalan toiselle lautaselle varmaankin viedäkseen keittiöön lisää paistettavaksi. Selitämme uudelleen, että riisi on kylmää emmekä ole kovin tyytyväisiä. Ehkä johtuu kielimuurista (tai tarjoilijan haluttomuudesta kuunnella meitä?), mutta emme löydä yhteistä juonta juttuun. Lopulta tarjoilija kaappaa lautasemme ja häipyy keittiöön. Odottelemme jonkin aikaa joko annoksia takaisin tai lisäkeskustelua, mutta kun mitään ei kuulu, päätämme äänestää jaloillamme ja poistumme paikalta, pöydälle jätämme rahat oluista ja keitoista. Matkailu ja varsinkin ravintolan arpominen avartaa:-)
Seuraavana päivänä seuraamme taas sammutuslentokoneiden työskentelyä joessa, lahden perältä nousee savua. Poliisit varmistavat turvallisuutta ja vahtivat kumiveneellään joen liikennettä, vierassatamasta poistumassa olevaa purjevenettä hoputetaan menemään nopeasti lentokoneiden käynnin välissä.
Viana do Castelon kaupunki on pieni ja viihtyisiä, satama on hyvin suojaisa. Satamassa palvelu on ystävällisen asiantuntevaa, satamakonttori on avara ja iso pankkimainen pytinki, kelpaa siellä harbourmasterin istuskella. Kaikki mukavuudet toimivat, vain netti puuttuu (isosta hulppeasta jokimaisema-kirjastosta löydämme kaupungin ainoan ilmaisen nettiyhteyden). Satamakonttorin palvelut ovat käytettävissä puoleen yöhön asti, ehkä siksi että suihkuun on haettava joka kerta avain konttorista (kummallinen hankala käytäntö!) Tätä satamaa ja kaupunkia suosittelemme:-)
21.9.2013 Nazaré, Portugali
Tänään merellä on jälleen tyyntä, moottoripurjehdimme isopurjeen tukemana. Tänään moottorointi ei niin haittaa, sillä saamme vihdoinkin autopilotin toimimaan, hurraa!!! Onpa seilaus nyt helppoa, ihan vaan istuskellaan ja nautitaan menosta. Maakravuille selitys: autopilotti on se härpäke, johon käännetään haluttu kompassisuunta ja sitten ohjausjärjestelmään kytketty vekotin pitää sen suunnan. Ajatella se ei valitettavasti osaa, joten vähän joutuu miehistö edelleen vahtimaan ja tarvittaessa muuttamaan kurssia.
Täällä Portugalin rannikolla on runsaasti kalastajia ja kalastajien pyydyksiä. Eilen saimme Vianan satamamestarilta kattavan piirretyn selostuksen, miten kalastajien pyydykset on merkitty ja miten ne pitäisi kiertää. Helpottavin tieto oli, että pyydyksiä ei ole ketjutettu keskenään, vaan jokainen pyydys on erillinen. Tai näin siis niissä laillisissa pyydyksissä, jotka on merkitty kepin päässä olevilla lipuilla. Niiden lisäksi on sitten vielä laittomia härpäkkeitä, joiden merkki voi olla pallo, kanisteri tai ihan mitä vaan, ja kukaan ei tiedä, mitä kunkin merkin alla on. Kiertelemmme pyydyksiä kääntelemällä autopilotin kurssia, ajoittain joudumme ottamaan käsiohjauksellekin, kun osumme keskelle pyydyskeskittymää. Koko ajan ajamme ulommas merelle, koska aiomme seilata koko yön, ja toivomme löytävämme pyydysvapaan vyöhykkeen yön pimeiden tuntien ajaksi. Innokkaimmat kalastajat ovat tuoneet pyydyksensä vielä 12 mailin (20 km) päähän rannasta, joten otamme vielä muutaman mailin ulospäin, jolloin välimatkaa rantaan on jo 14-15 mailia. Joko suunnitelmamme toimii tai sitten meillä on vaan hyvää tuuria, vahtivuoroillamme näemme molemmat vain pari ihan veneen viereltä vilahtavaa lippua, mihinkään emme osu, eikä perässämme laahaudu mitään. Ai miksikö "pelkäämme" pyydyksiä? Pahimmillaan pyydys tai sen köysi voi kietoutua potkuriin niin, että matka katkeaa siihen, varsinkin nyt kun ajamme koneella ja potkuri pyörii koko ajan. Ennakkoon olemme toki varautuneet veden alaisiin köysiin hankkimalla potkurin viereen köysileikkurin, jonka ainakin teoriassa kuuluisi leikata köydet poikki.
Ystävämme delfiinit tulevat iltayön hämärässä sukeltelemaan Pantheran ympärille (Biskajalta asti olemme nähneet lähes jokaisella purjehduskerralla delfiinejä). Delfiinien hahmot ja niiden jälkeensä jättämät vanat hohtavat vaaleansinisenä mustassa meressä. Yö jaksottuu vahti- ja lepovuoroihin, ja tällä kertaa vahtivuoro on sitä sanan oikeassa merkityksessä. Tähän asti olemme ohjanneet koko ajan käsin (hullun hommaa Helsingistä Portugaliin!) ja nyt tuleekin ongelmaksi, miten pysyä hereillä pimeää merta tuijottaessa. Tai tällä kertaa meri ei ole edes pimeä, koska täysikuu valaisee mukavasti ympäristöä. Aamun valjettua delfiinit tulevat uudelleen isolla porukalla leikkimään ympärillemme. Sanat eivät riitä kertomaan eikä kuvia noista nopeista eläimistä ehdi ottaa, mutta ehdottomasti yksi elämän parhaita kokemuksia: vapaat delfiinit ihan omilla ehdoillaan, omasta vapaasta halustaan sukeltelevat veneen molemmin puolin ja alta, esittelevät hienoja hyppyjään pareittain tai useampi rinnakkain!! Näiden kokemusten jälkeen ei tee mieli mihinkään delfinaarioon katsomaan vangittuja eläimiä.
Puolen päivän maissa lähestymme Nazaren sataman suuta, edelliseen satamaan menoon verrattuna meri on ihan päinvastainen, lähes tyyni, vain pieni maininki keinuttaa venettä. Aallonmurtajan aukko on kohtalaisen iso ja selkeä mennä, tämä on niitä satamia, johon pitäisi päästä huonommallakin kelillä. Satamassa on kaksi marinaa, valitsemme saamiemme vinkkien perusteella vasemmanpuoleisen Clube Naval da Nazare-marinan, toisessa satamassa kuulemma haisee (kalastusveneet purkavat lastinsa ihan vieressä), suihkussa tulee vaan kylmää vettä ja hintakin on kalliimpi -valinta on siis helppo.
22.9.-4.10 Nazare
Valitsemassamme satamassa, Clube Naval de Nazare, toimii pursiseura, jonka vapaita paikkoja vuokrataan vierasveneilijöille -meidän venepaikan haltija on kesäpurjehduksella Etelä-Portugalissa, eikä onneksi palaa ennen lähtöämme. Säätiedotukset lupaavat jatkossa vastaisia tuulia, voisimme edetä vuorokauden matkan Sinekseen ennen tuulen kääntymistä. Pohdinnan jälkeen päätämme jäädä tänne odottelemaan sopivaa sääikkunaa Madeiran suuntaan, purjehdusaika täältä Porto Santolle tulee olemaan vain puoli vuorokautta pidempi.
Satama on edullinen, suojaisa ja rauhallinen, satamavahtina toimii useimmiten nuori mies, joka puhuu sujuvaa englantia ja on auttavainen. Hänen vapaapäivinään konttorilla päivystää vanhempi vain portugalia puhuva herra, jonka kanssa tulemme mukavasti juttuun portugali/espanja/englanti/elekieli-yhdistelmällä. Suihkut sijaitsevat yksinkertaisessa parakkirakennuksessa, mutta ovat siistit. Ensimmäisenä päivänä suihkusta tulee vain kylmää vettä, mutta jo seuraavana päivänä putkimies käy hoitamassa asian. Käymme myös katsomassa saman satama-altaan toisessa kulmassa olevaa vierassatamaa, joka on ihan kalasataman kainalossa. Haju ja sataman nuhruisuus eivät houkuttele.
Melkein kahteen viikkoon venyvän oleskelumme aikana meillä on aikaa sekä lorvailla, tutustua kaupunkiin että tehdä pieniä venehommia. Nuo venehommat ovat loputon urakka, kaikkea pientä ja isompaa on vieläkin hankkimatta ja asentamatta, myös perushuoltoa on tehtävä säännöllisesti, että paikat pysyvät kunnossa. Täällä ollessa Juha rakentaa vesipumpun uusiksi, sähköinen vesipumppu on epävarma pidemmillä reissuilla, sen tilalle on tulossa mekaaninen pumppu.
Nazaren kaupunki vaikuttaa meidän paikalta, ei liian iso eikä liian pieni. Näin myöhään syksyllä kaupungilla ei ole juuri ollenkaan turisteja, kesäkuukausina pitkä ranta houkuttelee kyllä väkeä. Kaupunki on mukava yhdistelmä alkuperäistä portugalilaista elämää maustettuna ripauksella turismin tuomaa eloa. Hiekkarannan reunalla kuivuvat kalat verkkotelineissään aurinkoisen taivaan alla, vanhanaikaisiin hameisiin pukeutuneiden myyjärouvien houkutteluista huolimatta tyydymme nauttimaan vain pelkästä hajusta. Muutaman sadepäivän jälkeen mietimme, mitä puoliksi kuivuneelle kalalle tapahtuu tiukkojen pressujen alla, kuivatusta jatkettiin ainakin heti, kun aurinko tuli esiin.
Nazaren rantakaupungin yläpuolella korkealla kalliolla sijaitsee Sitio, vanha kylä, johon pääsee joko normaalisti jyrkkää tietä pitkin tai "rinneratikalla". Me valitsemme ratikan ja saamme jopa pyörät matkaan ratikan etukoriin. Ratikka on samaa kokoa kuin Helsingin vanhat ratikat, mutta kulkee perä edellä ylös rinteessä olevia suoria kiskoja pitkin. Ylhäällä kalliolla ihailemme maisemia ja käymme aivan kallioniemen päässä olevalla näköalapaikalla katselemassa aaltojen mahtavuutta. Kallion reunalla kiertävät portaat, joita pitkin pääsee vielä lähemmäs merta viimeiselle ulokkeelle, joka näyttää olevan paikallisten kalastajien suosiossa. Takaisin alas nautimme vauhdista pyörillä, ainoastaan jarrupoljinta täytyy välillä painaa. Aurinkoisena päivänä kävelemme piiiiitkää hiekkarantaa pitkin, rantaan murtuvat aallot ovat todella isoja ja sen ovat myös lainelautailijat huomanneet.
Toisen viikon aikana sataa ja tuulee, ja koko ajan etelästä eli tavoitesuuntaamme olisi vastatuuli, myös aallot ovat ennusteen mukaan kunnioitettavat 3-4 metriä -emme lähde mihinkään, vaan nautimme rauhallisesta olosta. Suomesta käsin näyttää varmaan siltä, että olemme jatkuvalla rennolla lomalla, mutta matkan teko purjeveneellä ei ole ihan stressitöntä. Jatkuvasti on mietittävä matkasuunnitelmaa, tarkkailtava sääennusteitä, korkea- ja matalapaineiden liikkumista. Matkaa on jatkettava silloin, kun keli on sopiva, muuten voi seuraava sopiva hetki olla vasta pitkän ajan kuluttua. Tällä hetkellä on rentouttavaa tietää, että ainakaan viikkoon emme voi lähteä, nyt ei tarvitse joka ilta miettiä mahdollista seuraavan aamun lähtöä.
Seuraava purjehdus tulee olemaan toistaiseksi elämämme pisin. Matkaa Madeiran Porto Santolle on 550 merimailia eli noin 1000 km, aikaa siihen tulee kulumaan noin viisi vuorokautta. Ruokaa ja juomaa täytyy olla lastattuna riittävästi, vaikka ensimmäisinä meripäivinä ei ehkä nälkä olekaan. Toiseksi viimeisenä Nazare-päivänä saamme yllättäen suomalaisvieraita satamaan. Nazaressa asuva pariskuntaa on kuullut meistä samana aamuna Positiivareiden kautta ja tulee heti tervehtimään meitä, vaihdamme kuulumisia ja saamme vielä kyydinkin kauempana olevaan supermarketiin, kiitos:-)
Vihdoin tulee päivä, jolloin sääennusteet lupaavat parempaa keliä. Azoreille on kehittymässä korkeapaine, joka tuo meille pohjoisen puolen tuulia ja aallotkin ovat laskeutuneet alemmas. Olemme valmiit lähtöön heti aamulla.