26.7-12.8 Ranska, Boulogne Sur-Mer - Pariisi
Perjantaina 26.7 lähtö Dunkerque:sta iltapäivällä, vuorovesiä ja etenkin virtauksia on laskettu tarkkaan, jotta päästään Englannin kanaalin kapeimman salmen läpi myötävirrassa. Lähtiessä on ajatuksena mennä suoraan Dieppeen, johon matkaa olisi noin 100 mailia. Boulognen kohdalla puolen yön aikaan katselemme, kun kaukana mantereella salamoi, mutta merellä näyttää hyvältä. Päätämme jatkaa eteen päin . Purjehdittuamme vajaan tunnin välähtää salama suoraan edessä ja ukkonen jyrähtää reilusti. Ukkonen on noussut merelle lännestä, eli kaksi eri rintamaa ja me siinä välissä? Ei vaikuta hyvältä, nopea päätös ja vene ympäri kohti Boulognea. Salamat räiskyvät pimeällä yö taivaalla ympärillä, mutta aivan meidän päällä on kapea pilvetön kaistale ja kuu valaisee reittiämme aina satamaan saakka.
Satama on kahden aikaan aamuyöstä hiljainen ja täysi. Pari ympyrää satama-altaassa ja päätämme kiinnittyä laiturin päähän, toisen veneen kylkeen. Tulemme niin hiljaa, että veneen kippari herää vasta, kun olemme jo kiinnittyneet ja varmistamme köysiä tulevaa ukkosta varten. Hetken istumme sitloodassa ja rauhoittumme katsellen luonnon yöllistä näytelmää, taivas kylpee jatkuvassa valossa salamoinnin seurauksena. Olemme ehtineet viime hetkellä suojaan satamaan, pois mereltä, sateen ja ukkosen alta.
Lauantaipäivän vietämme kaupunkia katsellen, käymme kävelyllä vanhassa kaupungissa, josta löytyy mukava linnakin. Venenaapurina olevalta hollantilaispariskunnalta kuulemme, että pohjoisempana Hollannin edustalla on ollut todella hurjat ukkoset ja voimakkaat tuulet aamulla, ilmeisesti nuo samat, joita me tulimme suojaan tänne. Illalla tuuli nousee jälleen ja taivaalle on kerääntynyt mustia ukkospilviä, satamaan tulee veneitä vauhdilla, yksi vene pelastusveneen hinauksessa ja toinen repeytyneen keulapurjeen kanssa. Säätiedot lupaavat ukkosia ja voimakkaita vastatuulia edelleen pari seuraavaa päivää eli keliä, jossa emme halua merelle. Maanantaiaamuna teemme nopean päätöksen, lähdemme käymään Pariissa nyt tässä välissä. Maiju surffaa netistä junaliput ja hotellin, Juha laittaa venettä siihen kuntoon, että sen voi jättää pariksi päiväksi. Nopeasti kamat kasaan ja etsimään rautatieasemaa... tunti aikaa junan lähtöön. Junassa mietimme, miten Panthera pärjää muutaman päivän ilman meitä laiturissa, ensimmäinen kerta ulkomailla yksin...
Pariisissa vajaan kolmen tunnin junamatkan jälkeen ensimmäiseksi eksymme rautatieasemalla, kun yritämme metrokäytävän kautta ulos ja vastassa on vain portit, joihin tarvittiin metrolippu. Tyhminä turisteina palaamme takaisin laitureille ja ihmettelemme uloskäyntiä. Tottuneina Helsingin metrojärjestelmään yritämme ostaa automaatista vuorokausilippuja, mutta eihän tästä automaatista sellaisia saa ja vierellä olevat lippukioskitkin on suljettu. Saamme metrovartijalta neuvon turisti-infoon, josta saamme ostettua kahden päivän metroliput ja kaupan päälle Pariisin kartan. Sitten etsimään varaamaamme hotellia, joka löytyikin parin metro-vaihdon ja kävelyn jälkeen. Hotel Royal Bel Air (kaksi yötä 98 €), kuninkaallista on ainoastaan avaimenperän kultainen väri, muuten hotelli on perussiisti paikka keskustan tuntumassa hyvien metroyhteyksien varrella -lähin metrolinjan suuaukko löytyy lopulta vain muutaman sadan metrin päässä hotellista.
Kaksi päivää katselemme Pariisin perusnähtävyyksiä. Eiffeliin kiipeämme rappuja pitkin puolen tunnin jonotuksen jälkeen, hisseille näyttää kiemurtelevan koko aukion täyttävä epämääräinen jono, jonotusaika arviolta ainakin kolme tuntia. Kiipeämisen jälkeen joudumme kuitenkin jonottamaan ylimpään kerrokseen vievää hissiä, taas puoli tuntia -kyllä me voisimme kävelläkin huoltoportaita, mutta taitaa olla kiellettyä turistille. Myös Notredamen edessä kiemurtaa piiiiitkä jono, joten siirrymme picnicille ihan kirkon sivulle Seinen varrelle. Illalla vähän ennen sulkemisaikaa jono on lyhyt ja nopea, kirkossa onkin käynnissä messu, jota istumme hetkeksi seuraamaan. Sadekuurot ovat löytäneet tiensä myös Pariisiin, joten Seinen rannoilla kävely jää vähiin. Pariisi on todella täynnä turisteja tähän aikaan kesästä, jätämme katakombialueeseenkin tutustumisen seuraavaan kertaan (sitten joskus eläkkeellä), koska sinnekin jonotusaika olisi ollut yli kolme tuntia.
Keskiviikkona 31.7 palaamme junalla takaisin Boulogneen, Pariisissa oli mukava käydä, mutta myös mukava tulla takaisin veneelle. Pantheralla on kaikki hyvin, vain parraslista on vähän hankautunut köysistä, lienee ollut tuulta ja sadetta täälläkin.
Ranska...Dungerque
Lähtö Belgiasta sujui rauhallisesti aamulla kahdeksan maissa myötävirtaan kohti Ranskaa, jälleen heikoissa tuulissa ja rauhallisella merellä. Miehistöllä oli totuuden hetki edessä, kolmas päivä merellä, onko kroppa tottunut merenkäyntiin vai ei? Kalastusaluksia pyöri ympyrää joka puolella ja paikalle ilmaantui helikopteri, josta mies laskeutui vuoroin useampaankin kalastusalukseen. Mitä liene tarkistivat, mutta olisi operaation helpomminkin voinut hoitaa. Hiukan myöhemmin ihmettelimme veneen perässä näkyvää mustaa kumista jalkapalloa, joka katosi ja ilmestyi kohta näkyviin uudelleen toisella kyljellä. Pallo muutti paikkaa muutamia kertoja ja katosi sitten lopullisesti. Olisiko ollut joku sukellusveneeseen liittyvä härpäke? Näiden jännittävien hetkien jälkeen meillä oli yllätykseksi nälkäinen miehistö veneessä;)
Kahdeksan tunnin matka venähti kolmeentoista tuntiin heikkojen tuulien vuoksi ja vihdoinkin yhdeksän aikaan tiistai-iltana hiekkasärkkien pujottelu päättyi Ranskan Dunkerque:hun laskuveden aikaan. Laiturin päähän kiinnityttyämme vettä oli kaiun mukaan 2,3 metriä. Ja ympärillä korkeat seinämät satama-altaassa. Vuoroveden vaihtelu täällä on kuusi metriä, aivan käsittämätöntä, mitä tuo kuu saa aikaiseksi ja millaiset vesimassat täällä liikkuu kahdesti vuorokaudessa edes takaisin. Puolen päivän jälkeen, kun lähdimme saattelemaan Heliä ja Rekoa asemalle, noita seinämiä ei enää näkynyt ja vettä oli 8,0 metriä ja vielä nousussa.
Rinkat pyörien tarakalle ja kohti rautatieasemaa, juna Pariisiin löytyi ja lähtö tunnin päästä. Seuraavaksi törmätään r,anskalaisten ihmeellisiin tapoihin, kun yritetään etsiä pientä syötävää... Lounasaika on ohi, kulmalta löytyy pullakauppa, mutta ei tarjoulua, kolmannesta kahvilasta tarjoilija kertoo että voimme hakea voileivät tuosta pullakaupasta ja tulla sinne syömään ja ottamaan juotavat. No maassa maan tavalla... Nettiyhteyskin löytyy.
Pakko pyörtää ennakkokäsityksiä (jotka on muodostunut vuosia sitten tehdyllä Pariisin lomalla) ranskalaisista ihmisistä. Ihmiset on ystävällisiä, hymyilevät ja koittavat auttaa tyhmää turistia, vaikka se puhuukin jotain käsittämätöntä kieltä. Englantia osataan muutama sana, ja tarjoilijakin katselee anovan näköisenä ympärilleen, jos joku ymmärtäisi mitä nuo turistit puhuu. No saadaan me isot tuopit "paikallista" Heinekeniä. Pari päivää on ihmetelty Dunkerque:ta, täältä kun löytyi venetarvikeliikkeestäkin varalle uusi sähköinen vesipumppu ja Belgiaan unohtuneen sähköpistokkeen tilalle uusi adapteri sekä tankkien hanaan tarvittavat letkunipat. Mutta tänään perjantaina on tarkoitus jatkaa matkaa. Lähtemällä korkeimman nousuveden aikaan meidän pitäisi saada mukavat myötävirrat. Englannin kanaalin kapeimpaan kohtaan. Jos tuohon kohtaan osuu vastvirtaan niin Panthera ei liiku juuri mihinkään. Eli meillä on kuusi tuntia aikaa päästä tuon salmen läpi.
Nyt viimeinkin alkaa tuntua siltä että me todella ollaan täällä. Tähän asti on ollut jotenkin epätodellinen olo, kuin unessa lukisi jonkun toisen matkaa, eihän me millään voida täällä olla omalla veneellä... Tuo muutaman päivän lepo tekee hyvää, meillä kun ei enää ole kiirettä minnekkään. Nyt mennään ja nautitaan olosta ja Ranskalaisista juustoista sekä patongista (viinit kun on vielä suomesta).
22.7.2013
Hyvää tuuria JA onnea:-)
Meillä on ollut roppakaupalla onnea matkassa. Vaikka alkumatkan aikana on ollut monenlaisia "pieniä" vastoinkäymisiä, ovat ne kaikki tapahtuneet turvallisissa paikoissa, mitään hätää meillä ei ole missään vaiheessa ollut. Sitä paitsi, kaikki mikä ei tapa, vahvistaa!
Viimeisin onnenhetkemme:
Olemme purjehtineet Helin ja Rekon kanssa Scheweningenistä aamuvarhaisesta alkaen, tuuli on ollut heikko ja matkan teko on kestänyt. Nyt saavumme mereltä lähes vuorokauden purjehduksen jälkeen kohden Zeebrûcken satamaa Belgiassa. Kello on noin kolme aamuyöllä, meri on tyyni, täysikuu valaisee pimeyttä, plankton hohtaa sinisenä vanana veneen vesirajassa ja perässä, tuuli on hiipunut, ajamme koneella. Satamaantuloväylällä ja sen poikki kulkee useita isoja rahtilaivoja, osa hyvin pimeinä möykkyinä pelkillä pakollisilla kulkuvaloilla. Väistämme ja odottelemme sopivaa rakoa ajella satama-altaaseen. Vuorovedet saavat virtauksen nousemaan tällä kohdalla suurimmillaan neljään solmuun, olemme laskeneet sopivan ajankohdan, jotta emme joudu pahimpaan virran pyöritykseen. Vihdoin löytyy sopiva rako, seuraava rahtilaiva näkyy vasta kauempana, edellämme kulkenut kalastajapaatti on väistänyt sivullemme, näyttää myös odottelevan satamaan pääsyä. Nyt ajamme väylän yli oikeaan reunaan ja siitä kohden sataman suuta aallonmurtajien välissä. Kaupungin siluetti on näkynyt kauas merelle, nyt lähempänä ollessa valoja on todella paljon -mitkä noista kaikista ovat meille tarkoitettuja Reedsin Almanacan ohjeiden mukaisia navigointivaloja? Oikean kompassisuunnan ja plotterin avulla löydämme merkittyjä valopoijuja ja arvomme sataman linjavaloista meille oikeita.
Satama-allas on moniosainen, alussa on useampi osa isoille rahtilaivoille, toisella reunalla vielä isommille öljytankkereille, joiden vuoksi koko muu liikenne ajoittain pysäytetään merkkivaloilla. Ohitamme öisessä satamassa useamman lastaamassa tai purkamassa olevan laivan, kukaan ei onneksemme juuri nyt lähde mihinkään. Suuntaamme oikealle kohden viimeisintä nurkkaa, siellä jossakin kaikkien muiden takana pitäisi olla Royal Belgian Yacht Clubin vierassatama. Viimeistä edellinen allas on sotilaslaituri, ei vielä sinne. Kirkas valomeri on vaihtunut sataman peräosan hämäryyteen, hiivimme hiljaa eteenpäin. Lopulta olemme olettamamme altaan kohdalla, hämärässä ei ole mitään ohjaus-valoja, harmaa seinämä vierellämme ja toinen harmaa seinä edessämme, koska satama ei enää tästä jatku. Kiikaroimme ja tähystämme kolmen hengen silmin, Juha ohjaa ruorissa. Vihdoin olemme kaikki sitä mieltä, että kahden paksumman paalun välissä olisi kapea aukko, sen täytyy olla kulkuaukko satamaan. Hiljaisella vauhdilla ajamme aukkoon puutolppien välistä, hurraa, täällä se meidän satama on!
Täällä satamassa on hyvät valot, useita purjeveneitä on kiinnitettyinä vierailijoille tarkoitettuihin laitureihin, meille ei näy vapaata paikkaa. Harkitsemme kiinnittymistä joko toisen veneen kylkeen tai kieltomerkeillä varustetun laiturin kylkeen. Panthera on lähes paikallaan tyhjäkäynnillä tyynessä ja hiljaisessa altaassa, olemme valmiina köysien kanssa kiinnittymistä varten. Juha vaihtaa vaihteen eteenpäin pienellä kaasulla, moottori pörisee, mutta mitään muuta ei tapahdu. Mitä nyt??? Olemmeko kiinni pohjassa? Ei, kaiun mukaan vettä on allamme kuusi metriä ja Panthera lipuu hiljaa eteenpäin. Juha vaihtaa vaihteen edestakaisin peruutukseen ja eteenpäin, ei mitään vastetta. Estääkö jokin potkurin toiminnan, kietoutunut kalastusverkko tai köysi? Onko meillä potkuria?? Mitäs nyt tehdään, Panthera täytyy saada kiinnitettyä johonkin. Juhan käskystä heitämme Rekon ja Helin kanssa Möhkön veteen, Reko hyppää kaatumatta Möhköön ja saa pitkän kiinnitysköyden mukaansa. Reko soutaa 50 metrin matkan lähimpään laituriin, siihen kieltomerkeillä varustettuun. Köysi painaa perässä ja sataman virtaukset tekevät yöllisestä soutamisesta hikistä puuhaa, mutta Reko pääsee laituriin ja saa köyden kiinni.
Juha vetää köydellä Pantheran kiinni laituriin, tyynessä kelissä 10 tonnia painavan veneen vetäminen onnistuu hyvin. Saamme kaikki normaalit kiinnitysköydet kiinni ja fendarit laiturin ja veneen kyljen väliin. Lopulta istumme pöllähtäneinä sitloodassa, mitä ihmettä tapahtui?? Pohdimme vaihtoehtoja, Juhan mielestä tuntui, että meillä ei ole potkuria (tosin taittolapapotkurimme kiinnitys on sellainen, että sen putoaminen tuntuu aivan mahdottomalta). Toivomme, että potkuriin olisi vain jumiutunut jokin köysi (tosin meillä on potkurin vierelle asennettu köysileikkuri). Mihinkään emme ole törmänneet, meihin ei ole osunut mikään, mitään erilaista ei tuntunut koko matkan aikana, mikään ei ole kolissut tai tärissyt... Onneksi tämä ei tapahtunut sataman sisääntulossa, keskellä rahtilaivoja... Aamulla on sukellettava veneen alle katsomaan, mitä siellä on -vesi kyllä on niin sameaa, että näkyvyys ei tule olemaan hyvä. Aamuyö on jo pitkällä, adrenaliini virtaa veressä, ihan heti ei nukuta. Rentoutamme itseämme suullisilla "Sailor Jerry"-rommia ja kömmimme nukkumaan kello kuuden jälkeen -satamaisäntä herättää varmaan hetken kuluttua, koska olemme kielletyllä paikalla.
Heräämme Juhan kanssa reilun neljän tunnin unien jälkeen, kukaan ei ole tullut herättämään. Avaan luukun ja katselen sataman kirkasta auringon paistetta. Vastapäisellä laiturilla olevan purjeveneen omistaja riisuu juuri märkäpukua, lienee sukeltanut jotakin. SUKELTANUT? Mehän tarvitsemme sukeltajaa. Samassa huomaan, että vedestä nousee toinen sukeltaja täysissä varusteissa pullojen kanssa. äkkiä vaatteet päälle ja vauhdilla laituria pitkin sukeltajan luokse: Good morning, we have little difficulties, could you do some diving for us? Sukeltaja on noin 60-kymppinen kokeneen oloinen mies, jolla on aikaa tulla katsomaan ongelmaamme juuri heti. Mikä tuuri!!! Ensimmäisen sukelluksen jälkeen saamme hyvin pahoittelevan selityksen: sorry, mutta teillä ei ole ollenkaan potkuria! Tätähän olimme epäilleet. Onneksi seuraavat tarkentavat sukellukset selventävät, että akseli ei ole poikki, ainoastaan potkuri kaikkine kiinnikkeineen on kadonnut. Jäljellä on kuitenkin ehjä kierteellä oleva akselin pää ja jopa köysileikkuri. Sukeltaja on hölmistyneen iloisen näköinen, kun kerromme, että meillä on varapotkuri ja kaikki tarvittavat työkalut.
Juha etsii varapotkurin (joka oikeasti on meidän alkuperäinen kiinteä pronssipotkuri, jonka vaihdoimme viime kesänä taittolapaiseen) ja tarvittavat työkalut, vain jakoavain osoittautuu numeroa liian pieneksi ison kiinnitysmutterin kiristykseen. Naapuriveneen omistaja tietää, että ihan sataman muurilla on kauppa, josta varmaan saa ostettua isomman. Reko ja Heli lähtevät juosten asialla ja palaavat muutaman minuutin kuluttua, kauppa on kiinni, mutta satamakonttorista on saatu lainaksi iso väännin. Sukeltaja tekee useamman sukelluksen ja saa kiinnitettyä potkurin paikalleen (sen tuntuinen kaveri, että on varmasti tehnyt tätä ennenkin ja tietää, mitä tekee). Vihdoin vielä kokeilu kone käynnistäen varovasti vaihde eteen ja taakse, kaikki toimii normaalisti, HUH, ihanaa, kaikki on kunnossa taas!:-)
Kiitämme kovasti sukeltajaa ja kyselemme hänen palkkiotoivettaan. "Ihan mitä vaan haluatte, ei sillä ole niin väliä." Parin kysymyksen jälkeen kuulemme, että sukeltajan tilaaminen erikseen tekemään tällainen tunnin homma maksaa noin 300 euroa, mutta hän voisi ottaa vaikka 50 tai 75 euroa, ei enempää. Lopulta maksamme satasen ja annamme lisäksi veneeltä löytyvän sinisellä tekstillä ja Suomen lipuilla varustetun Suomi-viinapullon lisäkiitokseksi (Kiitos vaan, Tapsa, että sellainen oli mukanamme, meni tarpeeseen). Sukeltaja on iloinen pullosta ja me vielä iloisempia ongelman ratkettua näin helposti.
Nyt satamalahden pohjassa lojuu 1500 euron arvosta pronssia. Ihan tarkkaa tietoa putoamiskohdasta meillä ei ole, vedensyvyys vaihtelee 3 ja 6 metrin välillä vuoroveden mukaan, kyllä sen sieltä voi etsiä sukeltaen, jos joku haluaa. Me emme kyseistä potkuria enää takaisin asentaisi, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mitä sille tapahtui.
Nyt on vastoinkäymis-kiintiö täynnä muutamaksi vuodeksi, ei enää enempää, KIITOS:-)
Pohjanmeri, Kielin kanava, Saksa - Hollanti
Kanavalla ajaessamme laskimme ensimmäistä kertaa vuorovesiä miettiessämme sopivaa ajankohtaa sulkuun menoon ja Elben kautta Pohjanmerelle purjehtimiseen. Tulemme ulos sulusta aamulla puoli yhdeksän tiistaina 16.7. Laskut menevät nappiin, koko Elben mmatkalle saamme myötävirran, joka parhaimmillaan on 3,5 solmua. Pantheran uusi nopeusennätys koneella ajaen on 9.5 solmua virran auttamana. Alkuiltapäivästä virta muuttuu vastaiseksi, laskuveden ja nousuveden kesto menee täällä noin kuuden tunnin sykleissä, eli vuorotellen on vauhtia ja sitten taas ei. Tuulta meillä ei ole, Pohjanmeri on rasvatyyni ja likainen, vedenpinnassa on paksu kerros jotakin ruskeaa töhnää, kuollutta sinilevää vai sitä itseään? Keli on vähitellen muuttumassa kesäisemmäksi, päivälämpö pysyy jo 20 asteen yläpuolella, yöllä tosin edelleen tarvitaaan haalaria. Illalla saamme nauttia tunnin kestävästä hyvästä purjehduksesta, mutta tuuli kuolee taas pois. Yöllä on täysin tyyntä, ihastelemme sinertävänä hohtavaa vanaa veneen vesirajassa ja perässä, tietääksemme jotakin planktonia. Yöllä Juha torkkuu ruorissa ja hätkähtää yhtäkkiä alhaalla taivaanrannassa vastaan tulevaa voimakasta valoa, mikä alus tulee kohti?? Nopea väistöliike ja samalla kunnon herääminen: valo on kuu!:-)
Toinen päivä Pohjanmerellä jatkuu samaan malliin, ei tuulta, pelkkää koneella ajelua. Tiesimme sääennusteiden mukaan, että tuulet ovat heikkoja, mutta kyllä purjehtiminenkin olisi mukavaa. Tyynessä kelissä on se hyvä puoli, että ruoka maistuu ja sitä on mukava kokata Taylorilla, valopetroolihellalla. Kokatessani olen tyytyväinen laattapintaiseen pöydän pintaan, kuuman astian voi laskea hellalta mihin tahansa. Illalla alkaa vihdoin tuulla, pääsemme purjehtimaan, sehän lienee tämän jutun juoni. Aamuyöllä joudumme vaihtamaan taas koneiluun. Torstaina 18.7 kahden vuorokauden merellä olon jälkeen lähestymme IJmuidenin satamaa klo 9 aikoihin, kun meidät yllättää täydellinen hernerokkasumu. Näkyvyys on noin veneen mitan verran eli ei mitään, olemme omassa pienessä kuplassa, jonka ympärillä ei ole mitään eikä ketään. Sataman suuaukko ja kaupunki on hävinnyt kokonaan. Tässä kelissä olisi pelkkää tyhmyyttä yrittää edetä mihinkään, joten vetäydymme hiukan väylän ulkopuolelle reunapoijun taakse, pois mahdollisen satamaliikenteen tieltä, mutta turvallisesti riittävän kauaksi rannan matalikolta. Odottelemme sumun hälvenemistä reilun puoli tuntia, ajoittain korjaamme sijaintiamme koneella, muuten vain kellumme. Vihdoin osa taivasta tulee nääkyviin ja rantakin alkaa häämöttää harmauden keskeltä, uskaltaudummme liikkeelle ja ajmme sataman suuaukosta sisään. IJmuidenin huvivenesatama on todella iso, satoja venepaikkoja ja laiturit merkitty erilaisille veneille sopiviksi veneen pituuden mukaan. Valitsemme ensimmäisen sopivan laituripaikan, kiinnittymisen jälkeen toteamme, että vähän pidemmällekin olisi voinut ajella, nyt suihkumatkaa tulee useampi sata metriä;)
Satamamaksut ovat olleet koko matkan 25-35 euron välissä, joissakin satamissa maksu on suurempi ja se sisältää kaiken. Joissakin taas perusmaksu on vähän halvempi, mutta kaikki muu on hinnoiteltu erikseen mm. suihku, sähkö, netti.
Meille on tulossa kaksi ystävää, Heli ja Reko, gasteiksi noin viikon ajaksi. Keulasviitti on ollut tähän asti täyteen lastattu varasto, nyt on hyvä pakottava syy raivata siitä asumiskelpoinen. Kummasti tavaraa saadaan katoamaan veneen lokeroihin, yksi iso musta säkillinen menee roskiinkin.
IJmuiden on Amsterdamin esikaupunki, josta on hyvät yhteydet keskustaan, toki sinne voisi mennä myös omalla veneellä kanavaa pitkin. Valitsemme helpoimman ja nopeimman tavan eli alkumatka bussilla lauttasatamaan ja pikapaatilla rautatieasemalle. Pikapaatin ikkunasta kanava näytttää ihan erilaiselta kuin itse ajellen, kaukaisemmalta. Amsterdamissa fiilistelemme aurinkoista kesäpäivää kanavien rannoilla, asuntolaivojen kohdalla pohdimme, minkälaista olisi viettää eläkepäiviä täällä, ei varmaan hassumpaa. Kävelyalueemme on vanhassa kaupungissa, jonka kupeessa on sekä China Town että Red Lights-alue. Reittimme varrelle osuu kohtalaisen iso katutori, jolla myydään sekä uutta että vanhaa tavaraa. Teemme kaksi hyvää hankintaa: kunnon iso messinkinen äänitorvi Pantheran merkinantovälineeksi ja kaksi messinkistä rantautumisryyppypikaria, hyvät ostokset. Illalla tapaamme sovitusti ystävämme rautatieaasemalla ja palaamme veneelle. Illalla on vihdoinkin koko alkumatkan mukana olleen kuohuviinin vuoro, Itämeri on takana, Pohjanmeri hyvällä mallilla, eteenpäin ollaan menossa hyvillä mielin ja vielä vieraita veneellä, riittävästi syytä juhlimiseen!
Launtaina 20.7 käymme täydennysreissulla IJmuidenin venetarvikeliikkeessä, aina tuntuu puuttuvan jotakin. Ruokaa laitamme laiturilla grillaten, Cobbin teho riittää hyvin neljän hengen annoksiin, vielä jälkiruoka-banaanitkin paistuvat makeiksi. Alkuillasta suuntaamme merelle, alustavana suunnitelmana purjehtia yön yli. Aurinko paistaa ja meillä on 6-9 m/s myötätuuli, kummallista meille vastatuuleen tottuneille. Gastimme pääsevät heti lähdön jälkeen ruoriin ja hyvin molemmat löytävät tuulen ja oppivat nopeasti lukemaan meren ja Pantheran käyttäytymistä. Myötätuuli ja virta saa meren kuitenkin vellomaan vatsaa sekoittavasti, joten vetäydymme iltayöstä Scheweningenin (luullaksemme vielä Hollannissa, emme kehtaa kysyä satamakonttorissa, että missäs maassa ollaan) täyteen ahdettuun satamaan -emme halua pelottaa gastejamme pahalla meritaudilla vielä näin ensimmäisellä legillä. Satamaan ajetaan todella kapeaa ränniä pitkin, vasta ostettu torvi tulee tarpeeseen, kun oikein Reedsissä käsketään käyttää äänitorvea. Seuraavana päivänä olemme liikkeellä jo kello yhdeksän, olemme laskeneet, että pitkä päivä merellä vie meidät valoisan aikana Belgiaan Zeebrücken satamaan. Kuitenkin merellä tuulee todella heikosti, sisukkaasti kuitenkin etenemme purjeilla, vaikka vauhti välillä katoaakin täysin. Koko päivä kuitenkin mennään eteenpäin, mutta päivä ehtii vaihtua illaksi ja yöksi ennen kuin sataman ääriviiva erottuu rannikolla.
15.07.2013
Pois Itämereltä, vihdoinkin!:-)
Juuri tätä kirjoittaessani ajelemme Kielin kanavalla, matkaa jäljellä 13 km. Vihdoinkin olemme jättäneet Itämeren taaksemme, varmasti haasteita löytyy edessäkin päin, on osattava ottaa huomioon vuorovedet ja virrat ja myös Pohjanmeri voi olla ikävä kaveri -silti tällä hetkellä tuntuu todella hyvältä:-)
Itämeri on ollut meille aikamoinen testiallas, ajoittain on tuntunut, että meri haluaisi meidän kääntyvän takaisin kotiin, turvallisille ja rauhallisille vesille. Mutta mepä olemme itsepäisiä suomalaisia, jotka painamme hampaat irvessä läpi tuulten ja vellovien aaltojen pelästymättä pienistä vastoinkäymisistä, prkle!
Lähdettyämme Simrishamnista liikkeelle perjantaina 5.7. on merellä täysin vastatuuli, käytössä on ensimmäistä kertaa kutterifokka (pienempi keulapurje), joka toimii muuten hyvin, mutta vastaantuleva aallokko tappaa vauhdin todella hyvin. Tutka lakkaa toimimasta ja diesel-tankin mittari näyttää melko vajaata. Tavoitteena oli edetä Köpiksen suuntaan, mutta mitta tulee täyteen Ystadin kohdalla, kun kryssimisen tuloksena plotteriin on kertynyt 50 mailia 11 tunnin aikana, mutta matka on todellisuudessa edennyt vain.... ehkä kolmannes tuosta. Illan päätteeksi kurvaamme sisään satamaan pistolaiturin päätypaikalle. Satamamaksun hoidamme automaattiin, lisäksi lataamme kortille arvoa laiturisähköä varten kuten edellisessä satamassakin, automaatilla oli ohje, että kortilla pääsee suihkuun. Mukava yllätys on pesutiloista löytyvä sauna, yhteinen miehille ja naisille. Suihkuun mennessä selviää, että korttia pitää vilauttaa automaatissa, jotta saa suihkun toimimaan. Ilman silmälaseja en näe, minkä verran se veloittaa rahaa. Suihkun jälkeen saunaan ja kortti Juhan käyttöön. Saunan jälkeen suihku ei sitten enää aukeakaan, varmaan jokin minuuttiveloitus yhdellä vilautuksella ja nyt on saldo käytetty. Onneksi tilassa on myös pesualtaat ja sieltä saa vettä ilman korttia -melkein kiipeän altaaseen pikkupesuille.
Kaikkeen muuhun on ruotsalaisissa satamissa keksitty kortti, mutta dieseliä saa vain satamakonttorien rajoitettujen aukioloaikojen mukaan, yleensä tunti aamulla ja pari alkuillasta. Ystadista löydämme mukavan venetarvikeliikkeen ihan sataman tuntumasta, sekoitus vanhan tavaran myymälää ja nykyaikaisia välineitä. Mukaamme tarttuu Cobbin grilli, jota jo talvella olimme miettineet hankittavaksi. Suomenruotsalaista syntyperää oleva myyjärouva antaa vielä mukavan alennuksenkin. Juha rakentaa septitankkiin mereen tyhjennyksen, septilaitureita ei jatkossa kuitenkaan tule olemaan. Meilä tosin kaikki jäte pöntöstä menee ensin veneen septitankkiin ja vasta manuaalisella pumppauksella mereen sopivassa kohdassa -emme todellakaan halua jätettä siihen maailman ihanimpaan ankkurilahteen:-)
Seuraavaksi matka jatkuu kohden Kööpenhaminaa Falsterbon kanavan läpi. Laskemme illalla matka-aikaa, jotta olisimme kanavan suulla aamun ensimmäisessä avauksessa klo 6. Kerrankin alkumatkasta on hyvä purjehduskeli ja matka etenee vähän liian nopeasti. Tuuli tyyntyy ja aamuyön ajelemme hitaasti koneella, olemme hyvissä ajoin jo kanavalla, joka todellisuudessa on vain avattava silta kaivetun ojan päässä. Silta aukeaa tasan klo 6, siltavahdilla taitaa olla aamukahvit juomatta, kun hoputtaa tornistaan vislaamalla ja huitomalla meitä kiirehtimään -silta lähtee jo laskuun, kun olemme vielä alla. Kööpenhaminassa yritämme pieneen ja vanhaan Langelien venesatamaan ihan Pienen Merenneidon naapuriin. Puolenpäivän jälkeinen satamaan tulo on osoittautunut sopivaksi, nytkin löydämme vapautuneen paikan ja kiinnitämme Pantheran. Satamakonttorissa selviää, että valitsemamme vihreällä kyltillä ("maybe someone has turned it")merkitty paikka ei olekaan vapaa, omistaja tulee tänään takaisin -meillä tulee kiire siirtämään Panthera vierellä olevaan vapaaseen paikkaan ennen kuin joku muu ehtii vallata sen. Viereisen veneen paikkakuntalainen omistajapari on todella ystävällinen, neuvovat hyvän venetarvikeliikkeen Kastrupista ja lupaavat laiturilla kettinkikiinnityksellä olevan grillinsäkin käyttöömme.
Kaksi päivää lataamme akkujamme ja tutustumme Kööpenhaminaan pyöräillen (taitettavat pyörät ovat kyllä hyvät, tulee liiikuttua ja nähtyä paljon enemmän kuuin pelkkä venesatama). Kaupungissa on juuri tällä hetkellä Jazz-viikko, joten saamme nauttia ilmaisesta katumusiikista ja tunnelmasta. Mietimme myös reittivalintaamme, ajatushan on koko ajan ollut Norjan ja Skotlannin kautta purjehtimiseen. Nyt kuitenkin tuntuu, että meillä on jatkuvasti kiire ja stressiä vähän liikaa. Lähtö Suomesta myöhästyi alkuperäisestä ajatuksesta, vastoinkäymisiä on ollut alkumatkalla riittävästi, ehtisimmekö nauttia Norjasta mitään, jos vain vauhdilla seilaamme sieltä läpi? Edellleen mieli tekisi vuonoille ja Loch Nessille, mutta pitkän pohdinnan jälkeen koko päällystö on sitä mieltä, että jätetään Norja paluumatkan myötätuulille eli Pantheran keula kohden Kielin kanavaa ja etelän lämpöä. Kartat Euroopan alueelle meilllä on matkassa, Seilin kapteenilta Arilta ostimme talvella kaksi isoa laatikkoa paperikarttoja koko pallon kiertoon, joukossa löytyy kartat jopa Punaiselle merelle merirosvojen sekaan:) Ostamme Kööpenhaminalaisesta karttakaupasta Reedsin Almanacan, joka on Euroopan läpi purjehtijalle ihan pakollinen raamattu vuorovesitietoineen ja satamakuvauksineen.
Tiistaina 9.7 käymme Hellersin venetarvikeliikkeessä köysiostoksilla, muitakin tarpeellisia härpäkkeitä tarttuu matkaan. Alkumatka Gedserin suuntaan lähes tyynessä koneella ajaen, ensimmäistä kertaa tarkenee hetken aikaa pelkällä T-paidalla ja shortseilla. Vähitellen tuuli nousee ja pääsemme purjehtimaan mukavasti kryssien, merikin on tällä hetkellä rauhallinen. Kunnes, taas, aamuyöstä tuuli kasvaa ja meri muuttuu kuoppaiseksi. Meillä on suunta Gedseriin, Tanskan eteläisimpään kärkeen. Panthera hyppii ja pomppii vasta-aallokossa, jostakin kuuluu pahaenteinen kolahtelu. Ohjainvaijeri katkeaa, taas, prkle, kahdesta vaijerista se alkuperäinen, joka näytti viimeksi hyväkuntoiselta eikä sitä silloin vaihdettu. Onneksi osaamme jo tämän homman -minä hoidan ohjausta varavarrella vellovassa aallokossa sillä välin, kun Juha vaihtaa uuden vaijerin. Kuulostaa helpolta, mutta pimeällä merellä 10-18 m/s tuulessa veneen heiluessa puolelta toiselle ei juuri naurata. Tunnin kuluttua pääsemme jatkamaan matkaa vastatuuuleen ja aallokkoon, kaikki tuntuu toimivan, mikään ei kolise enää. Matkan eteneminen vain on tuskastutttavan hidasta, välillä tuntuu, että Panthera keinuu vain paikoillaan. Sataman sisäänmenoväylällä köysiä esiin ottaessani huomaan, että keula-ankkuri on kettinkeineen valunut vinssiltä mereen noin 15 metriä (siis, sitä se kolahtelu oli!), eipä ole ihme, että eteneminen oli hidasta. Satamaväylän kapeikossa moottori vapaalle, muuutama pyörähdys ja nostoyritys ennen kuin ankkuri on jälleen kannella. Satamaan päästyämme maistuu uni seuraavat 18 tuntia, taitaa olla pisin yhtäjaksoinen nukkuminen tähän mennessä. Seuraavana päivänä ajelemme pyörillä hiljaisessa kylässä, satamakrouvista löytyy olutta ja elävää irlantilaismusiikkia osaavan tanssijan kera. Laiturilla kokeilemme ensi kertaa Cobb-grilliä, hyvin toimii kanan ja kasvisten paistossa. Cobb on siitä erinomainen grilli, että ulkopinta ei kuumene ollenkaan, sitä voi hyvin käyttää vaikka veneessä, jos vain tasaista pintaa löytyy.
Perjantaina 12.7 jatkamme illalla matkaa kohden Kieliä Fehrmarin sillan kautta. Aluksi purjehdimme mukavasti, mutta laivaväylän ylitykseen otamme koneen avuksi. Väisteltäviä rahtilaivoja tulee molemmista suunnista. Siltaa lähestyttäessä on jo pimeää, sillalle johtaa kapea merkitty väylä, jonka poijuista vain muutama on valaistu. Loppuja poijuja yritämme etsiä valonheittimen kanssa, muutaman poijun heíjastin välähtää vasta ohituksen jälkeen -onneksi on plotteri, jonka avulla väylää pitkin on helpompi ajella. Sillan alituskorkeus on 22 metriä, joten meille jää reilu 5 metriä tyhjää maston yläpuolelle, mutta silti näyttää siltä, että masto osuu juuri siltaan. Sillan jälkeen tuulee suoraan vastaan ja meri velloo edestakaisin, eteneminen koneella ajellen on todella hidasta. KOneajelu saa lopun, kun koneen vedentulo lakkaa, merivesipumppu on hajalla. Purjeet ylös ja Juha varapumpun etsintään ja vaihtoon. Sama vellonta paikallaan pomppivassa aallokossa jatkuu lähes Kielin lahden suulle asti. Kielin lahden monesta satamasta valitsemme Stickerhörnin ison sataman pari mailia ennen sulkua. Illalla pyöräilemme Holtenaun kylälle iltapalan toivossa. Kylä on todella hiljainen, ei näytä kanava ja sulku tuovan eloa tänne. Löydämme kylän ainoan baarin ja nautimme pizzasta ja oluista. Seuraavan päivän lepäämme ja teemme pikku hommia veneellä. Sunnuntaina starttaamme heti aamusta kanavalle. Huviveneet kulkevat useimmiten vanhan sulun kautta, mutta tänään se vaikuttaa todella hiljaiselta. VHF-llä tehdyn kyselyn jälkeen suuntaamme ohjeen mukaan uuteen sulkuun seuranamme yksi rahtilaiva, kaksi purjevenettä ja yksi moottorivene, kiinnitymme toisen purkkarin kylkeen. Sulussa maksu suoritetaan kioskille kiipeämällä tikkaat sulun reunaa ylös, maksu on 18 € meidän veneeltä, kuitti käteen ja takaisin veneelle. Sulussa ollessa emme edes huomaa vedentason muutosta, melkoisen pieni siis. Samantien sulkumies jo viittookin meitä lähtemään ensimmäisenä eteenpäin rahtilaivan ohi. Mennäänhän me, ensikertalaisina voidaan hyvin näyttää mallia muille. Sulun jälkeen voimme todeta iloisina; nyt on Itämeri ohi!!!
Kanavan pituus on 98 km, rauhallista oja-ajelua, ainoastaan kanavan yli kulkevia yhteyslauttoja joutuu varomaan. Kymmenen tunnin ajelun jälkeen olemme kanavan toisessa päässä, päätämme jäädä yöksi sulun sisäpuolelle. Aivan sulun vieressä on venesatama, joka lähempää tarkastettuna on jo ahtauteen asti täynnä. Parin pyörähdyksen jälkeen vetäydymme vähän taaksepäin kanavan reunalaituriin kylkikiinnitykseen. Paikalla ei ole mitään kylttiä kiinnittymisestä, mutta rannalla istuvat paikalliset rouva ja herra kertovat, että kyllä tässä voi olla, satamaisäntä saattaa tulla keräämään maksun tai sitten ei. Pienen juttelun jälkeen selviää, että rouva on käynyt lähiaikoina Kotkassa ja herra nro1 Haminassa vuonna 1961, herra nro2 on käynyt Karibialla omalla veneellään. Illalla ajelemme kylälle katsomaan venesatamaa lähempää (vieläkin täydempi, veneitä pitkittäin ja poikittain useassa kerroksessa vierekkäin ja lisää tulee) ja hakemaan ruokatäydennystä lähimarketista. Aamulla olemme hereillä ajoissa, saamme polttoainetäydennyksen viereisestä laiturista. Sulkuun suuntaamme heti kahdeksalta, vanhempi sulku on jo täynnä purjeveneitä. Merkkivalot näyttävät, että sinne ei saa enää ajaa, mutta uudemman sulun puolella palaa valkoinen valo, siis sinne pienen ristelijän perään. Täällä päässä ei tarvitse enää huolehtia muodollisuuksista, maksut on jo kertaalleen maksettu. Tällä kertaa vedenpinta nousee reilusti, sulkuun ajaessa olimme ihan pohjalla, ja lopuksi niin ylhäällä, että näemme maisemat ympärillämme. Risteilijän perässä ajamme ulos sulusta, mehän ollaan jo konkareita tässä hommassa. Edessä on Pohjanmeri ja Elbe, vuorovedet ja huomioitavat virrat, ihan uutta, ei ihan äkkiä takaisin Itämerelle!!!
Enough with Baltic Sea, thank you:-) Right now we are motoring in the Channel of Kiel, we have 13 kilometres to go. Finally we have left the Baltic Sea behind us, that feels so good!! Normally we like Baltic sea and specially the Gulf of Finland with it´s beautiful argipelago, many islands to sail. But now this sea has been some kind of testing pool to us. We have had (too?) strong winds and rouf sea with too big waves. Sometimes we have had a feeling the sea has wanted to send us back home. But no, we are from Finland, very stubburn to go further even we have had some little difficulties during our voyage. When we sail through Sweden and Danmark we have two options at the sea. In one case we have no wind, the sea is so calm and we have to use engine to go on. In other case there is so much wind, almost too much, and the sea is rough and bumpy -and usually the wind is head of us, so proceeding isn´t so easy. But we have sailed about 1000 miles from home now. Mostly we sail fine and everything is OK. But we have some difficulties too and it isn´t so funny when the difficulties are almost always in the nights. The steering caple breakes again in one night between Copenhagen and Kiel when the sea is very rough, Juha is able to change the cable while we use our emergency steering but it isn´t funny at all. In the same night our anchor with 15 metres of chain slips down to sea. We realize it next morning when we are aproaching next harbour to stay. After several attemps we manage to roll the anchor up again. One night the seawaterpump of the engine breaks down, we have to stop the engine and sail while Juha finds and changes the new one. The questharbours of the Baltic Sea are pretty nice. In many harbours there is automatics where to pay the staying in the harbour. In same machines you can get the card where you can load money for electricity, showers and washing machines -but it is much nicer to see a real harbourmaster and ask different things about neigboorhood. In Copenhagen we stay two nights in the harbour of Langelinie, near The Little Mermaid. During our planning and preparations we have all the time planned to sail via Norway and Scotland, but now we really have to think about our route. We left Finland a little bit too late to sail without hurry. Now we are all too stressed to go on. Could we really enjoy of beautiful argipelago of Norway and the Caledonian Canal in Scotland if we are too busy? Finally we decide to cange our route to KIel, Germany, go via Kiel Channel and sail to the south. We leave The Baltic Sea via Kiel Channel. The channel is 98 km long big "oja", easy to drive on, only thing to worry is ferries acrossing the channel. There is a lock before and after the channel. We have never been in a lock but it is easy to go with signal lights. We are very happy after the channel, now we have past the Baltic Sea. The Botnic sea is ahead of us, tides and currents and different things. And much warmer weather, hopefully. after the channel
Itämerellä 23.6-4.7,2013
Lähtö Saarenmaalta onnistuu viimein yhdeksän aikaan sunnuntai-iltana leppoisaan sivu tuuleen, hieno tilaisuus ihailla superkuuta Itämerellä.
Maanantai seilataan rauhallisissa tuulissa Itämerellä kohti Gotlantia. Yöt menee rahtilaivoja väistellessä tutkan ja AISin avulla. Yhdistelmä toimii oikein hyvin, tutka omalla pikku näytöllä ja AIS Seiwan plotterissa. AIS-järjestelmä (Automatic Identification System) on alusten tunnistamiseen ja sijainnin määrittämiseen käytetty järjestelmä. Meillä on vain vastaanottava AIS, eli näemme ympärillä olevien alusten tiedot, kulkusuunnat ja välimatkat. Lähettävää AISia emme kalliimpana laitteena hankkineet.
Tiistai aamuna ajelemme koneella rasvatyynellä Itämerellä kohti nukkuvaa Sliten kalastussatamaa. Betonitehdas opastaa jo kaukaa mereltä oikeaan suuntaan. 04:25 saavumme satamaan ja vastaan tulee iloisesti tervehtivä kippari pienellä kalastusveneellä. Saamme Pantheran kiinni laiturin päähän ja pääsemme nukkumaan.
Pari päivää menee jälleen rakentaessa kaikenlaista. Hitsauskone, rälläkkä ja porakone laulavat pitkin päivää -myös puuveneessä on yllättävän paljon hitsattavaa. Nyt on biminin (joskus joku tekee vielä kangaskaton, kankaat on jo mukana) kaaret kiinni ja paikoillaan sekä tuuliperäsin kasassa, valmiina testattavaksi. Samalla putkipino katonreunalta on hieman pienentynyt. Maiju hieman hymyillen ihmettelee liimapuristin-viritelmää tuulikulman säädössä, todeten "etteihän tuo ole jäämässä pysyvästi tuohon?". Pantheran tärkeimmät välineet viime aikoina ovat olleet sähköteippi, nippusiteet ja liimapuristimet, mutta tietäähän sen sähkömiehen varusteet.
Lähdemme Slitestä hyvissä ajoin keskiviikkoiltana, ajatuksena siirtyä hieman alemmas Gotlantissa. Tuulta tuntuu jälleen riittävän, 12m/s vastaan ja aallot sen mukaiset.
Yhtäkkiä alkaa tapahtua: Genua (=keulapurje) pienenä sisään ja halssin vaihto (kutteri staagin takia genua on ensin otettava sisään, jotta halssin vaihto onnistuu), koneen vielä käydessä tasapainottamassa menoa, kun isoa ei vielä ehditty nostaa... NAPS ohjaus menee veteläksi. Välittömästi tajuan (=Juha), että ohjauksen vaijeri on poikki. Takaboksi auki ja tavarat kaaressa ulos sitloodan pohjalle, josta Maiju heittää ne luukusta veneeseen sisälle, pois jaloista. Sisälle lentää niin purjesäkissä ylimääräiset liivit kuin taitettava fillarikin. Sukellan takaboksiin ja käsin kiinni ohjauksen kvadranttiin, huutelen boksin uumenista Maijua etsimään varaohjauksen pinnaa. Diesel kannut irti ruoritolpan edestä ja varaohjaus-reiän korkki auki, varapinna (teleskooppirengasavain, jossa kiinni 34mm hylsy) sisään ja hylsy kiinni peräsinakselin päähän. Kömmin takaboksista ja alan kääntää venettä takaisin Sliteen. Maijun käyttää konetta ja kertoo plotterista suuntaa, mihin päin ajetaan, kun en itse sitloodan pohjalta juuri mitään näe. Hiljakseen nilkuttaen liki parimetrisessä aallokossa pari tuntia tuntuu pitkältä, ohjaus kuitenkin tottelee, vaikka onkin raskas käsitellä. Laiturin päässä vanha paikka on vielä vapaana, joten ajamme hiljaa siihen.
Laituriin ajo ja rantautuminen on täydellinen mallisuoritus tuulessa ja vielä varaohjauksella, aivan kuin sitä olisi aina noin ajettu... Tämä pikku koittelemus sattui sikäli hyvään paikkaan, että tuttu satama oli vielä lähellä ja tiesimme minne mennä. Muutenkin se osoitti, että kaikki valmistelut ja ongelmien ennakointi sekä yhteistyö tälläisissä tilanteissa toimii.
Rantaan päästyä olimme ansainneet oluet ja kömmimme nukkumaan.
Seuraava päivä eli perjantai menee ohjausta korjaillessa ja muuta pientä asennusta tehden. Satamaisäntä ei ota edes maksua lisäyöstä, vaan sanoo, että hätätapauksen vuoksi satama tarjoaa. Illalla yhdeksän korvilla teemme toisen yrityksen lähteä Slitestä, tällä kertaa tuulet noin 6m/s ja saamme testattua tuuliperäsimen toimintaa. Tuuliperäsin näyttää toimivan oikein hyvin, ainakin tässä leppoisassa kelissä. Hieman ihmetellen katselen, kun peräsinlapa seilaa sivusuunnassa. Lähempi tarkastelu paljastaa alalaakerin repeytyneen eilisessä myräkässä. Kevler-laakeri laminoituna tuuliperäsimen lapaan ei ollutkaan riittävän kestävä, tarvinnee teräsvahvistuksen. Nyt lapa täytyy saada nostettua veneeseen, ennen kuin se hajoaa enemmän. Hiljennämme vauhtia ja kiipeän uimatasolle irroittamaan heiluvaa lapaa. Mutta tuo lapa on kuin pullonkorkki, pulpahtaa pintaan, sen irroittaminen ei olekaan hiljalleen lipuvassa veneessä helppoa ja lopputuloksena ohjainrauta karahtaa läpi peräpeilistä. Muutama ärräpää ja hieman monoa ja lapa irtoaa ja saan sen kannelle odottamaan muutos/korjaustöitä. Peräpeilin kolhuun gorillateippiä pala, ettei kosteus pääse vaneriin.
Tuuli alkaa taas voimistua ja tietysti vastaisena, meno käy jälleen märäksi ja ryskyväksi. Viimein lauantaina klo 20:00 maissa rantaudumme pieneen, ahtaaseen ja matalaan Kårehamin satamaan öölannin itärannalla, jossa käy "tuttu" tuulahdus nenään, ihan sitä itseään, paskan haju. Kaikkeen näköjään tottuu, muutaman tunnin jälkeen ei silmiä enää kirvele ja on opittu hengittämään suun kautta.
Sunnuntai jälleen rakentelua, viimeinen vinssi katolle ja köysilukot ja ohjaimet paikoilleen. Nyt viimeinkin kahtapuolta luukkua on vinssit ja lukot käytössä. Saadaan myös ison kakkosreivi (reivisysteemillä voidaan pienentää isopurjetta tuulen yltyessä) käyttöön. Mikko saapuu taksilla ostoskassien kanssa illalla täydennykseksi ja yhdessä rakennamme viimeiset köydet paikoilleen ja syömme rantaravintolassa. Illan jo hämärtyessä lähdemme jälleen eteenpäin täysin tyynelle Itämerelle. Ensin muutama tunti koneella ajelua ja vihdoin purjeet ylös, vaikka hento myötätuuli riittääkin vain parin kolmen solmun (=4-6 km/h) vauhtiin. Päivän myötä tuuli taas reipastuu ja muuttuu samalla vastaiseksi. Etenemisen käydessä työlääksi ajamme koneella auttaen isopurje kakkosreivissä ja päätämme rantautua Sandhamniin Ruotsin kaakkoiskulmaan. Maanantai-iltana ennen klo 21 heitämme kiinnitysköydet laiturilla vastassa olevalle satamaisännälle.
Mikko jättää meidät aamulla aikaisin ja toivotamme hänet tervetulleeksi uudelleen, kunhan pääsemme Itämereltä pois pidempiin maininkeihin. Itse nukumme lähelle puoltapäivää. Luemme säätietoja ja laskemme ehtivämme ennen seuraavaa myräkkää Simrishamniin. Iltapäivällä köydet irti ja Sandhamnin satama jää taakse. Merellä tuulee tietenkin täysin päin nenää eli vastaan -pitäiskohän tuota enää edes ihmetellä? Tuulta on vain 6-7 metriä, mutta aallokko tappaa vauhdin. Kryssimme (eli purjehdimme siksakkia) ja matkan eteneminen suunniteltuun Simrishamniin yli Hanön-lahden on tuskastuttavan hidasta -välillä tuntuu, että matkan teosta huolimatta emme etene oikeaan suuntaan yhtään.
Keskiviikkona aamulla yhdeksän maissa saavumme tyhjenevään satamaan ja paikka löytyy helposti laiturin päästä. Umpiväsyneenä yritämme ihmetellä sataman maksuautomaattia -ohjeet ovat vähän puutteelliset, mutta lopputuloksena saamme kuitenkin maksutarran ja kulkukortin, jolla pääsee suihkutiloihin ja saa kai tolpasta sähköä. Aamun keli näyttää ensimmäistä kertaa Saarenmaan jälkeen kesäiseltä, mutta on pakko kömpiä nukkumaan näin yövuoron jälkeen. Iltapäivällä katselemme kaupunkia ja löydämme kesän ensimmäiset mansikatkin. Illalla ihailemme ukkosmyräkkää suojaisessa satamassa veneen ikkunasta ja olemme tyytyväisenä kiinni laiturissa.
Torstaina laiturille piipahtavat tervehtimään s/y Calimeran Nikke ja Hanna. He ovat omalla veneellään lähteneet Suomesta samoihin aikoihin ja ovat myös matkalla Karibialle. Satamassa alkaa tänään viikonlopun kestävät juhlat. Juha rakentaa kutterifokan kiinnityksiä musiikin soidessa ympärilla, illalla klo 23 maissa meillä on toinen pienempi keulapurje paikallaan valmiina käyttöön.
Huomenna aamusta aikaisin on suunnitelmana lähteä kohti Köpistä -jokohan vihdoin voimme jättää Itämeren taaksemme?:-)
In the Baltic Sea 23.6-4.7.2013 We leave Saaremaa at 21 o´clock in the sunday evening. There is the super-moon at sea, we like that. The evening and whole Monday we are sailing nicely towards Gotland. In the night is a little bit exiting to watch out cargo ships, fortunatelly we have responding AIS-system (Automatic Identification System) and radar, so we can see ships in our plotter and in radar screen and know which way they are sailing and how far they are. At Tuesday morning we are motoring in the calm Baltic Sea, the sea is like mirror. There is a big cement factory to navigate when we are approaching Slite, the fishing harbour of Gotland. At 4.25 a.m. the town is sleeping but one happy skipper with his tiny fishing boat is waving to us while going out to the sea. It takes two more days again to make Panthera even better and more ready, welding machine, grinder and drill are singing all day long. Now we have a frame of bimini (someday someone is sewing the fabrics) and the windwane ready for testing. We are leaving Slite early Wednesday evening planning to sail little more to the South-Gotland. There is enough wind at the sea, again, 12 m/s and headwind, of course, waves are quite high too. Suddenly something happens: we are just changing the side of sails, foresail is quite small now and the engine is running...PANG, steering doesn´t work. Immediatelly Juha realizes: the cable of steering is broken! The back box open, all the stuff out of there, Juha goes to the box and starts to steer Panthera with quadrant by his hands. Maiju finds emergency steering system to right place -there has been built a hole in the floor, so you can attach a steering arm straight to the end of the shaft of the rudder. Juha is steering and Maiju is working with the engine and plotter and so we manage to sail back to Slite. Fortunatelly we were far enough from the coast, about one hour, so we had time to do everything, and we could go back to same harbour. After all, we find out we manage in difficult situations together, too. Next day, Friday, Juha repairs the steering. In the evening we leave Slite again. Now the wind is 6 m/s and we are testing the windwane and it works fine. Unfortunatelly there is something wrong in the wane after previous day difficulties and we have to pick it up -some more repairing for next days. On Saturday the wind increases and ahead, again. It is quite wet and bumpy to sail forward. At 20 p.m we arrive to Kårehamn, Öland. On Sunday little more building: the last winch and rope locks to the roof. Our friend Mikko is coming to sail with us and he brings three bags of food and drink with him. After having dinner in the fish restaurant in the harbour we are ready to sail again. When the night is coming we are leaving the harbour and sail to the sea. Now it is really calm and we are motoring until early morning. Next hours we have good sailing with tailwind, but when the wind increases it turnes against us. Waves are quite high and it is difficult to sail forward with Panthera, so we have to find next harbour to rest alittle bit. It is no good to swing at the sea when we don´t proceed anymore. Monday evening at 21 we are in Sandhamn, South-Sweden. Next morning Mikko continues his trip by bus and there is two of us in Panthera, again. We check out the weather forecast and think it is a good time to sail forward, we are trying to go to Simrishamn, a little bit nearer to Copenhagen. At the sea the wind is nice, 6-7 m/s, but straight ahead of us. So we try to beat to windward, alternately to the port tack and to the starboard tack. We are making miles but we aren´t proceeding. Wednesday morning we arrive in Simrishamn harbour. It is sunny morning, almost like summer -we are going to sleep a little bit after night shift. In the afternoon we are walking in the town, nice little place, beautiful buildings. There is a party in the harbour, nice music and happy people.
23.6.2013
Lähdön hetki ja matkan alku
Tiistai
Viimeisiä tavaran hakuja sekä Puotilan teltan tyhjennys, jossa Kimmo auttoi hyvin. Kaupasta kärryllinen evästä ja tyhjäämään pakukuormaa veneelle. Möhkön moottori ei lähde käymään viimevuotisilla bensoilla, ei muuta kuin soutaen Carusellin rantaan. Onneksi yhteysaluksella on ruuhkaa ja se joutuu ajamaan useamman kerran väliä, niin saadaan siihen tavaraa joka ajolla. Maiju saaren puolella tyhjäämässä ja kärräämässä veneelle, minä lastaamassa kyytiin ja viimeiset putket ja irokolankut soutaen jollalla. Vielä auton palautus Vantaalle. Kaitsulle suurKIITOS auton lainasta, ilman sitä ei olisi tullut mistään mitään. Tosin kun tuo oma kottero hajosi, lauantaina tipahti pakoputki ja sunnuntaina ei enää käynnistynytkään (eli selviä merkkejä siitä että lähtekää nyt perhana), ja tarkoitus oli vuokrata pariksi päiväksi renun twingo, niin ei olisi tullut niin paljoa tavaraa mukaan. Junalla kaupunkiin ja veneelle, suihkuun ja nukkumaan klo 01:30.
Keskiviikko
Kello soimassa 07:00 Eli lähtöpäivä. Aamusta käy jo selville että lähtö viivästyy iltapäivään, kun kaikki tavarat on vielä levällään ja hitsaan tuulihyrräntolppaan kiinnikkeitä. Lopulta Klo 14:00 Lähtö Sirpalesaaresta ja etsimään septin tyhjennystä, joka lopulta löytyy Katajanokalta (Liuskasaaren septin suukappale ei toiminut) Viimein koneella vastatuuleen ajellen Porkkalan Lähteelään, jossa tulen tekoon ja kesän ensimmäiset grillimakkarat ja tölkki olutta, jonka jälkeen olimmekin valmiit nukkumaan.
Torstai
Nukutaan puolille päivin ja hiljalleen taas aloitetaan viimeisiä valmisteluja. Reivi isoon sekä tutkanäytön kiinnitys ja johtojen veto ruoripylvääseen sekä kaiken näköistä muuta, mokkulan irtisanominen jne. Lähteelä alkaa täyttyä juhannuksen juhlijoista, me kaipaamme rauhallisempaa juhannusta. Laiturilla joku kysyy, aoitteko pidemmällekin reissulle maailmalle, siis milloin? Kysyjällä on vähän hölmistynyt ilme, kun saa vastauksen NYT. Klo 22:00 köydet irti ja menoksi. Merellä on tyyntä ja hämärtyvää, moottorilla puksuttelemme koko yön.
Perjantai Juhannusaatto
Aamusta muutama kokeilu purjeilla ja viimeinkin alkoi tuulta olla riittävästi purjehdukseen yhdentoista tunnin koneella ajon jälkeen. Myötätuulissa koko päivä ja alkuyö. Ensimmäisen vuorokauden saldo 123 mailia (noin 220km) Vuoron perään tunnin-kahden torkkuja kannella haalareissa, viimein Maiju jopa omaan punkkaan.
Lauantai Juhannuspäivä
Jo yöstä alkaen tuuli vaihtoi suuntaa ensin sivulle ja viimein vastaiseksi samalla voimistuen. Myös kuopat alkoivat kasvaa ja keikutus sitä myöten, mutta myös vauhti 6-7 solmua postimerkin kokoisella purjeella. Vessareissu vaati todellista akrobatiaa ja hiki tuli joka kerta. Sisällä tavarat alkoi hakea paikkaansa. Kryssiminen vastatuuleen ei oikein edistänyt matkan tekoa ja alkoi olla hiukan väsynyt, kun ei pystynyt nukkumaan. Siis päätös, että suunta kohti Saarenmaata ja esiin Maijun ennen lähtöä kaivamat satamatiedot. Saarenmaan pohjoisrannalle päästiin yhdellä halssilla kasvavassa aallokossa, tuultakin alkoi olla 11-15m/s. Tavarat jatkoivat paikkansa hakua, Dunkkerit hyppäsivät lattialle ja kamina oli tulossa ulos kolostaan, Maijun köyttäessä kaminaa kiinni piippu irtosi ja tuli tehtyä nuohous siinä samalla. Muuten tavarat pysyivät yllättävän hyvin paikoillaan. Klo 17:00 aikoihin löytyi ensimmäinen ja ainut pohjoispoiju, jonka tutka löysi möyryävästä merestä. Klo 19:00 jälkeen saavuimme pieneen Veeren kalasatamaan ja laiturin kulmaan kiinni. Vene ei ollut vielä edes kiinni, kun satamaisäntä tuli huonolla suomella ja eestin sekoituksella kyselemään, mistä tulemme ja minne olemme menossa sekä koska lähdemme, hintaa tuli 10 euroa ja isäntä pyysi tulla offiseen kun ollaan valmiita. Kuittiin tuli komea leima lujalla käden kaarella, kunhan pöytälevy vain kestää... offisesta lähtiessä hän näytti vielä säätiedot läppäriltä ja toiletin, jossa näytti olevan suihku. Veneeltä hakemaan suihkukamat ja uudestaan offisen kylkeen. Suihku näytti siltä, ettei sitä oltu pesty vuoteen ja hanan avattua löytyi syykin, kun vettä ei tullut kuin pieni liru ja sekin loppui. Eli veneelle takaisin, pesulle ja uusien pottujen keittoon. Päätettiin kokeilla ulkoista wifi-anteenia ja suureksi yllätykseksi se löysikin langattoman vapaan verkon, melko nopealla yhteydellä, eli olemme netissä.
Sunnuntai
Hyvät yöunet, edes fendareiden kitinä laitaa vasten tai tuulihyrrän röpinä ei haitannut. Heräiltiin puolilta päivin kahvin keittoon ja hyödyntäen nettiyhteyttä, kaivaen säätietoja ja päivittäen sivuja. Virtapistokkeet näyttää loppuvan kesken, eli sähköasennuksia tiedossa ja tuo kamina täytyy saada kiinni ettei piippu putoa taas. Lähtö kohti Gotlantia varmaankin joskus klo 20:00 aikoihin, eli merelle katsomaan superkuuta ja johonkin päin Gotlantia rantautuminen tiistaina aamupäivällä. Tuuliennusteet lupaavat melko heikkoja tuulia, mutta sopivista suunnista. Luultavasti osa matkasta joudutaan moottoroimaan, kun tuulet eivät riitä.
Time to start our sailing trip Tuesday. The day before starting we are quite busy. We have to empty our storage tent and move all our stuff to Panthera. Same time we have to buy a lot of food and drink. We have really many bags and boxes when we finally go to Sirpalesaari late in the evening. Our car decided to break down just few days ago, fortunatelly our friend Kaitsu borrowed his van to us -without that we really had had problems. Wednesday. In the morning of the date of departure Juha is welding a pole kit of windgenerator, in and outside of Panthera there is really a mess, all stuff is looking for good places in Panthera. Finally at 14 o´clock we are ready, ropes are off the pier and we are going!! First trip is short, we are motoring to Lähteelä where we barbecue the first sausages of this summer, enjoy one bier and SLEEP. Thursday. We sleep until noon and start to do some fixing: reef-system to mainsail, radar screen to work, wires to here and there... In the evening the pier of Lähteelä is almost full and more boats are coming, it will be Midsummer tomorrow and everyone wants to celebrate it. We like to have more peaceful midsummer. Some guy asks us if we are going to sail somewhere far and when is that going to happen. He looks really open-mouthed when tell we are going to sail to Caribbean and leave right NOW. It is 22 o´clock when we sail to the sea. The sea is calm and we are motoring the whole night. Friday, Midsummer eve. In the morning the wind is rising and we can start to sail in tailwinds, very nice. We have 2 hours stearing shifts and sleeping in the deck between them. Saturday, Midsummer day. After midnight the wind is turning against us and rising. The sea is quite bumpy, waves are about three meters and headwind is 11-15 m/s. We just can´t get to the right direction and this is not very funny any more. We have been trying to sail to Gotland but in the afternoon we decide to change our destination to Saaremaa, the fishing harbour of Veere, where we arrive at 19 o´clock after long and stressful sailing. There is quiet and calm in the harbour, we make some dinner and go to sleep. Sunday. After good sleeping night we wake at noon, eat some breakfast and walk around near the harbour, we even find some wild strawberries in the forest. In the evening to the Baltic sea towards Gotland, again.
14.06.2013
Puhelin soi aamulla klo 9: tuuligeneraattori olisi laiturilla vartin kuluttua, jos sopii. Kyllä sopii, Juha hyppää Möhköön (= kumivene) ja ajelee hakemaan generaattorin Kaivarin rannasta. Mahtavaa palvelua Navigreen, toimitus viikossa Englannista ja kotiin tuotuna, KIITOS.
Satelliittipuhelinkin on löytänyt perille, vaikka se hävisikin Postin seurantajärjestelmässä kokonaan. Hieno järjestelmä on luotu pakettien kulun seuraamiseen, mutta vielä paketin noutamisenkin jälkeen järjestelmä näyttää, että paketti on muka lajittelussa ja asiaa puhelimitse selvittänyt postin virkailija on pahoillaan, että paketti on kadonnut kokonaan. Puhelin siis on, sähköpostilla pyydän SIM-kortin aktivointia -no, kyllähän se luvataan hoitaa. Suurin odotuksin lataamme puhelimen yön aikana, aamulla virta päälle ja signaalin etsintään. Toimiiko? No, ei. Puhelin ilmoittaa, että SIM pitää aktivoida.... Englantiin lähtee pikaisesti sähköistä postia, haluan sen SIMin aktivoinnin NYT!!
Juha tykkää kiipeillä mastoon ja viedä sinne erilaisia härpäkkeitä. TV- ja WLAN-antenni ovat kevyitä ja pieniä palikoita, mutta tutkan paikalleen saamiseksi vaaditaan käsien lisäksi päätä ja niskalihaksia kannattimena ennen kuin kiinnitysruuvit ovat paikoillaan. Kutteristaagin (eli pienemmän keulapurjeen) kannakkeen kiinnityspistettä mitataan kaapelin avulla, ja yllättäin mittaus onnistuu ja staagi asettuu kohdalleen oikein.
Vakuutusasiat ovat olleet pitkään työn alla. Nykyinen vakuutusyhtiömme Tapiola ei myönnä meidän suunnitellulle reitille vakuutusta Norjaa pidemmälle eivätkä muutkaan suomalaiset yhtiöt ole halukkaita asiaan, joten netistä on etsitty eurooppalaisia vaihtoehtoja huonolla menestyksellä. Meidän ja vakuutusyhtiöiden tarpeet ja vaatimukset eivät kohtaa, joillekin Panthera on liian halpa (vakuutamme vain yli 600 tuhannen veneitä), joillekin ihan liian omatekoinen (tavallinen ja watersurvey-todistus kiitos, sitä ennen emme edes harkitse tarjousta), joidenkin hintataso on vaan vähän liian korkea. Yksi vakuutusyhtiö Hollanista tekee hyvän tarjouksen ja englanninkielinen katsastustodistus kelpaa survey-dokumenttina, odottelemme vaan lopullista hyväksyntää, mutta viikko tarjouksen jälkeen yhtiön nettisivut eivät enää toimi eikä kukaan vastaa sähköposteihin -onneksi emme ehtineet tehdä sopimusta! Lopulta saamme vakuutuksen Yacht-Poolilta, muutama vuosi sitten Suomeenkin toimintansa laajentaneelta yhtiöltä. Vakuutukseen kuuluu sekä kasko että kolmannen osapuolen vastuuvakuutus 2 miljooonaan euroon asti, hintakin on Kanarialle asti siedettävä, siitä eteenpäin mietitään myöhemmin. Vakuutusten tarpeellisuudesta saamme hyvään muistutuksen katsellessamme viereisessä Liuskasaaressa olevaa rajua venevajan tulipaloa, läheskään kaikki riskit ja tapahtumat eivät ole omasta toiminnasta riippuvaisia. Suuuret unelmat voivat haihtua taivaan tuuliin hyvin nopeasti.
Kaiken hässäkän keskellä tapaamme läheisiämme, autonromu kestää vielä pakoputki pöristen reissut. Sirpalesaaren satamaisäntä Mikko kuljettaa useammankin ystävän potkimaan vauhtia lähtöömme. Sukulaisten kanssa käymme meksikolaisravintola Patronassa nauttimassa lähtiäisherkkuja. Purjehtimaankin ehdimme. Pantheran pöydälle on ilmestynyt kielloistamme huolimatta kasa mukavia ja tarpeellisia lahjoja, kiitos kaikille:-)
It is nine o´clock in the morning when my phone is ringing: your windgenerator will be in the pier after fifteen minutes, if it´s okay. Yes it´s so okay. Juha takes Möhkö (our dinghi) and drives to pier of Kaivopuisto. So fantastic service, one week from England to us, thank You Navigreen.
The satellite phone has arrived too, finally. It was lost in Finnish post office, nobody knew where it was, but finally it find the way to the right address. Now we have the phone and I send email to the delivery company to activate the sim card -yes, we will activate it. In the morning we open the phone and it says "your SIM doesn´t work". Another email to the company, I really want the activation NOW!
Juha likes to climb to the mast and fix many different things there. TV- and WLAN-antenna are light and quite small items but radar is much bigger and heavier, you have to use head and neck to carry the radar before it is screwed to it´s place. So far we have had one foresail but now we have a cutter stay to fasten a smaller foresail in the mast.
We have made a lot of work to get a good insurance for Panthera. Our current insurance in Tapiola ends in Norway and other Finnish insurance companies don´t want to insurance us either. We have used internet to find an insurance somewhere in Europe, but there is some difference between our needs and offers of insurance companies. Some companies think Panthera is too cheap (only for yachts over 600 thousands euros), some companies think Panthera is too homemade (Normal and watersurvey, please, we consider only after that), some offers are far too expensive for us, one company disappears few days after an offer and doesn¨t answer to emails. Finally we get a good insurance by Yacht-Pool in Finland. The price is OK till Canary Islands, we will consider again after that. There was a big fire in the island next to us, there is a lot of risks which doesn¨t depend on us. Big dreams can disappear really soon.
We are quite busy but we have time to meet our relatives and friends, we spend some time together in Panthera, sail a little bit and eat together in the Mexican restaurant Patrona. There is a lot of presents in the table of Panthera, many thanks for all of you.
10.6.2013
Matka alkaa, Vuosaaresta keskustaan...
Kun laiturielämä Vuosaarenlahdella alkaa kyllästyttää, on aika vaihtaa maisemaa -joten matkaan;-) Pari tuntia moottorointia tyynellä kelillä kohti keskustaa ja kiinnittyminen Sirpalesaareen Suomalaisen Pursiseuran vieraaksi. Satamaisäntä Mikko on järjestänyt meille paikan seuraavaksi kahdeksi viikoksi (viikkohinta 75€, sisältää veden, sähkön, suihkun, yhteysaluksen). Heti hurjan merimatkan jälkeen nautimme saunan löylyistä -aika hienoa elämää Helsingin keskustassa parin minuutin päässä Kaivopuistosta.
Elämä on nykyään kiireistä kaiken tekemisen keskellä, ajoittain on pakko muistuttaa toisiamme, että ihan itse olemme tätä halunneet. Vähitellen valmistuvia hommia on paljon. Tuulilasit tehdään kovapintaisesta polykarbonaatista, vähän on kallista muovia, mutta onpahan sitten jopa luodinkestävää. Parhaan tarjouksen Etelä-Suomen alueelta teki KalusteMuovi Virtala Oy Lahdesta, kannatti ajella hakemassa. Polykarbonaatti on siitä kätevää, että sitä pystyy hyvin työstämään tavallisella kuviosahalla.
Tuuliperäsin valmistuu Juhan pajalla, tottakai sekin tehdään itse, tosin Hartleyn piirustusten mukaan. Tuuliperäsinhän on se tarpeellinen kaveri, joka ohjaa venettä asetettuun suuntaan eikä tarvi edes sähköä toimiakseen. Tuuligeneraattori menee uusiksi, käytettynä ostettu yhden Karibian reissun tehnyt Rutland ei suostu toimimaan, onneksi myyjä suostuu palautukseen. Pikaisen googlettelun ja soittelun jälkeen löytyy nopeaan yhteistyöhön pystyvä Navigreen ja jo seuraavana päivänä uusi Rutland 914i on matkalla Englannista meille -nyt vain odottelemme toimitusta laiturille. Tuuligeneraattorilla saamme hyvän lisän aurinkopaneeleista tulevaan sähköön.
Satelliittipuhelinkin on matkalla Suomeen, on ollut jo reilun kaksi viikkoa. Toimituksen viivästyminen on aiheuttanut muutamia harmaita hiuksia lisää. Jostakin syystä Englannista tuleva puhelin jumiutui Suomen tulliin ja vasta viidennen lähettäjälle osoitetun tiedustelun jälkeen saamme vastauksen, jossa kerrotaan kuljetuspalvelun nimi ja lähetystunnus -siis odotellaan myös sitä.
The sailing trip is starting, from Vuosaari to the center of Helsinki...
It is time to move on, when we are bored to live in Vuosaari -so let´s go. Couple of hours motor-sailing and we are in center of Helsinki. There is a guest marina in Sirpalesaari owned by The Finnish Yacht Club and we can be their guests two weeks (only 75€ / week including water, electricity and shower). First in the evening we enjoy the sauna with nice view to Gulf of Finland.
We are quite busy nowadays, we have to remind each other, we actually have wanted all this. There is a lot of things coming ready little by little. The windshield will be made of polycarbonate with hard surface, it´s expensive, but even bulletproof. The best offer we found in KalusteMuovi Virtala Oy, Lahti.
The windvane is almost ready, made by Juha himself design by Hartley.The windvane is a nice fellow who steers our Panthera to the right direction and doesn´t need supply of electricity to work. The windgenerator has to be changed. We bought it second-hand and it doesn´t work. Fortunatelly we found new generator Rutland 914i in Navigreen and they promised to order one for us very quick -now we are only waiting.
A satellitephone is also coming, hopefully soon. It has been many days in Finnish customs and we don´t understand why because it is coming from UK -so we are waiting...
17.5.2013
Monta hommaa, mutta tehdään yksi kerrallaan...
Kyllä laiturissa on paljon mukavampi asua kuin kuivalla maalla olevassa veneessä. Aamulla aurinko paistaa ja meri on tyyni, valitsemme aamukahvipaikaksi takaterassin pääskysten lennellessä ympärillä.Keulakannen terassia aiomme käyttää joskus lähipäivinä, nyt siellä sattuu vielä olemaan muutamia purjesäkkejä ja muuta tärkeää tavaraa varastoituna.
Keskeneräisiä tai jopa aloittamattomia tehtäviä on rivisssä monta, mutta tehdään yksi kerrallaan -mukaan lähtee kuitenkin puoli puusepänverstasta, voi niitä hommia jatkaa vaikka Kööpenhaminassa. Tämän projektin aikana on opeteltu tekemään kaikkea, mitä on tarvinnut. Viimeisin aluevaltaus on nahkurin oppimäärä. Opettajaa ei ollut, mutta itseopetellen valmistui mastoon saalinkien päähän nahkasuojukset, ettei purje hankaudu rikki teräviin kulmiin -voisikohan nahkurin hommilla tienata ruokarahaa? Juha on koko ajan ollut huolissaan veneen lisääntyvästä painosta ja ennaltaehkäisynä päätti sitten tehdä isot reiät sängyn pohjaan -kyllä sillä muutama gramma väheni. Juuri nyt työn alla on kylpyosaston oven kiinnitys -eihän sekään mikään välttämättömyys ole, mutta ehkä lisää vähän yksityisyyttä... Juuri tuli asentajan kommentti; valmista on, korjataan sitten Karibialla;-)
Illalla istun reelingillä opettelemassa kaideverkon punontaa. Kyllähän niitä saa kaupasta valmiina (muovisina) niin kuin veneitäkin. Mutta kun meillä tehdään kaikki itse. Vanhalta verkonpunoja-isältä saatujen oppien ja muutaman puno-pura-puno -yrityksen jälkeen tekele näyttää jo verkolta, melkein. Tosin mallikappale on noin kymmenesosa tarvittavasta määrästä ja sekin täytyy vielä purkaa. Pikaisella laskutoimituksella punottavaa köyttä tarvitaan 250 metriä, mistähän löytyisi edullisesti?
Yritän vihjailla, että lauantaina tulee joku Suomi-Ruotsi -matsi, voisikohan telkkari olla siihen mennessä toiminnassa. Jaa, ei siitä ole miitään iloa, kun toosan edessä on niin iso kasa tavaraa, ettei sitä kuitenkaan näy.
So many things to do, we will make one thing at a time, that´s all we can do...
It is so much nicer to live in the floating boat than in the hard. In the morning the sun is shining and we are sitting and drinking morning-coffee in the terrace in the back of Panthera. We are going to sit in the front terrace some day later because it is some kind of storage now.
We have a lot of unfinished things to do, but we will make one thing at a time and hope the best -there will be a lot of tools and woodpieces with us while we are sailing, so we can continue doing things while sailing. During this project we have learned to do everything necessary, last I learned to sew leather to mast -I just wonder if I could earn some money by leatherwork? Juha has been worried of Panthera´s weight, so he decided to make big holes in the bottom of our bed -yes, many gramms less weight now;-) Right now he is working with the door of our bathroom, YES, it is ready now and will be fixed better in the Caribbeans!
In the evening I am sitting in the gunwale learning how to make a rail network. My father, who has made many fishing nets, has taught me a little and after many tries I have made a little piece of something I can call a net. I only need about 250 meters rope to finish it, maybe in the Caribbeans...
I try to hint to Juha that there will be an icehockey in television in Saturday, Finland against Sweden, if it would be possible to get TV operate by then. The answer is; No, it´s no good because we have so many things front of TV, you can´t see anything any way.
12.5.2013
Veteen....
Monen kiireisen päivän päätteeksi koittaa se hetki, että Kaitsun keltainen nostoauto pörisee portista sisään; nyt se taas alkaa. Diapamit unohtui tälläkin kertaa varastaa töistä ja jännitys on sen mukainen. Vaikka tiedän, että Kaitsu on maailman paras nosturikuski, en mahda mitään sille, että aina Pantheran nosto jännittää ja pelottaa. Nostoliinat veneen alta kohdalleen ja kiinni kehikkoon, Juha ja Max ohjausköysien päihin ja sitten mennään. Panthera nousee muutaman sentin ylös maasta -mikä rutisee, ai nostoliinojen tiukkautuminen vaan, hyvä on, uskotaan... Vielä sipaisu myrkkymaalia kölin pohjaan ja sitten lavalle. Siellä Panthera seisoo tukevasti, vähän köysiä kiinni ja portista ulos. Matkaa nostolaiturille on noin 300 metriä, kävelen tietenkin vahtimassa vierellä.
Laiturilla muistutan Kaitsua jarruttamisesta ennen reunaa, no ehkä olisi pysäyttänyt muutenkin. Hallitusti ja rauhallisesti Panthera nousee lavalta ja kääntyy veden päälle -painoa on tainnut tulla muutama kilo talven aikana lisää, kun nosturin merkkivalot vilkkuvat. Tasaisesti vene laskeutuu veteen ja kelluu tyylikkäästi laiturin vierellä, jännitys helpottaa heti, Panthera on omassa elementissään turvallisesti. Toinen hakureissu vielä ja meillä on myös masto veneessä. Isot kiitokset taas kerran Kaitsulle turvallisesta laskusta ja muusta avusta Maxille, Timpalle ja Krisselle.
On jo iltamyöhä, mutta olemme lähdössä omalle laituripaikalle. Moottori käynnistyy toisella starttauksella, jippii, kaikki on hyvin. Panthera lipuu ylväästi ulos satamasta, tuntuu hyvältä, tästä se kausi alkaa;-) Yhtäkkiä kulku pysähtyy, mitä nyt??? Olemme kiinni, siis pohjassa, kiinni, emme liiku. Kaiku näyttää syvyydeksi kaksi metriä ja juuri sehän on meidän syväys -aiemmin meillä on jäänyt kymmenen tai kaksikymmentä senttiä vettää kölin alle tällä lahdella, mutta nyt on vesi melko alhaalla ja olemme onnistuneet löytäämään juuri sen matalimman kohdan mutapohjasta. Rauhallisesti Juha vaihtaa peruutusvaihteelle ja ihan yhtä rauhallisen hitaasti Panthera alkaa liikkua taaksepäin, olemme taas irti. Pienen harkinnan jälkeen otamme reitin lähempää laitureita, onnnistunut valinta, vettä riittää juuri riittävät sentin allemme ja pääsemme pois satama-alueelta. Loppumatka sujuu kommelluksitta hämärällä ja hiljaisella merellä ja tunnin kuluttua olemme kiinnittyneinä omaan laituriin. Olemme väsyneitä, mutta onnellisia, uusi vaihe elämässä on alkanut.
To the sea...
After many busy days it is finally the moment when Kaitsu is driving his crane truck beside Panthera, now it will begin again. I have forgotten to steal some diazepam and I am quite nervous. I really don´t like these things when Panthera is swinging between earth and sky. Kaitsu is our friend and the best crane driver of the world, so Panthera is rising up to the truck steady and nicely. Three hundred meters truck ride and Panthera is on the pier. Once again up, between earth and sky and finally to the sea, hurraa!! Many thanks to Kaitsu and to Max, Timppa and Krisse of helping us.
It is quite late evening but we are going to sail to our own berth. The engine is starting to run with the second attempt, yippee! We are motoring out of the harbour, it feels so good, this is the beginning of our season of sailing. Suddenly something happens, we are not moving, we are stuck in the bottom, no way. There is only two meters water under us and it is too low for us. This bay is really low but normally we have at least ten centimeters water under the keel, now we have found the most lowest part of this muddy bay. Quietly Juha shifts to reverse and quietly Panthera begins to move backwards, we are off the mud. Fortunatelly we can find a new way out of the bay and the rest of the trip goes nice, after one hour we are in our own berth. We are tired but happy, the new stage of life is beginning now.
29.4.2013
Mukavuusmittari eli Comfortmeter
Tähän asti on elämässämme ollut aina vähän epäselvää, milloin on mukavaa ja milloin ei. Mutta nyt asiaan tuli muutos, kun ostimme mukavuusmittarin;-) Kyllä, lämpö-/kosteusmittarissa on sektori, jossa lukee "comfort" eli mukava -näyttää muodostuvan lämmön ja kosteuden sopivasta suhteesta, kuka lie määrittänyt, mikä on mukavaa. Henkilökohtaisesti ainakin kaipaisin vähän enemmän lämpöä, että olisin tyytyväinen.
Samalla kauppareissulla tuli hankittua myös kello ja ilmanpainemittari, kaikki tietenkin messinkiä. Helsinkiläisessä venetarvikeliikkeessä oli mukavan rauhallista keskellä maanantai-päivää ja mukava nuorimies palvelemassa meitä hankalia asiakkaita. Kaikki haluamamme tarvikkeet löytyivät, osa varaston puolelta haettuina, kiitos ystävällisyydestä.
Toisin oli sitten lasiliikkeessä, josta kävimme etsimässä jo puhelimitse kysyttyä komposiittipeiliä. "Mitäs sinä tarkoitat komposiittipeilillä, ei meillä sellaista ole, en oo koskaan kuullutkaan" tervehtii liikkeessä oleva asiakashenkilö ja jatkaa asenteella minä tiedän kaiken tietämisen arvoisen -älä sinä naisihminen luule ymmärtäväsi mitään-enkä ainakaan ole ystävällinen- kai se näkyy että olen tämän paikan pomo-asiakkaat ei ole oikeassa-ja ainakin hinnan lasken tuplana vaikken mitään tästä tiedäkään. Hohhoijaa, joku olisi voinut jo vaikka hermostua ja kävellä ulos koko kaupasta, mutta on tullut muutama vuosi harjoiteltua tuota asiakaspalvelua, joten en antanut periksi. Onneksi paikalle löytyi Jukka, jolta jo puhelimessa olin saanut asiallista tietoa ja palvelua. Tilauksen kuitenkin otti vastaan se ensimmäinen yrmy, joten saa nähdä, minkälaisen peilin saan perjantaina.
It has been quite difficult to know if it is comfortable in our life or not. Today we bought a comfortmeter, now we really know. Yes, there is really a sector for comfort, forming of humidity and heat. I think the sector is quite narrow and I personally would prefer much warmer to be comfortable.
We bought many items in a shop of sailing equipments in Helsinki. There was no rush and we got very friendly service. After that we tried to buy a mirror to the door of toilet in Panthera. Mirrors and sailing yachts are not a very good combination. That´s why I had called earlier to the mirror store and a friendly salesman Jukka told me there is such a mirror as composite mirror, it doesn´t break easily. In a store there was a grumpy old salesman, who didn´t know anything (What do you mean by composite mirror, never heard), didn´t want to serve us but wanted to charge twice as a real price. Fortunately telephone-Jukka came and all got right. I just wonder, what kind of mirror we will get, because the Grumpy took our order.
28.4.2013
Valmistautumista vesille
Vihdoinkin on kevät tullut Suomeen!!! Lumet ovat hävinneet ja meri lähes vapaa jäästä, mahtavaa. Ihan yhtä mahtavaa on, että mulla alkoi kesäloma ja siihen perään vuorotteluvapaa. Juha vielä tekee joitain työjuttuja, mutta pääpaino on Pantheran veteen saamisella.
Pantheralla lähes kaikki on kesken, kuten tässä vaiheessa kai kuuluukin olla. Sisällä veneessä on persoonallinen puusepänverstas-tyyppinen sisustus; tavaroita nosteltuna kasoihin aina pois tehtävien hommien tieltä kuorrutettuna purulla ja pölyllä, lattialevyt auki odottamassa vielä tehtäviä letkujen liittämisiä, salongin pöytä irrotettuna ja sivuun nostettuna, keulasviitti ja toiletti täytettynä kaikilla niillä tavaroilla, jotka eivät muualle mahdu. Mutta kyllä, kyllä siellä jossakin alla piileskelee se ihana ja viihtyisä veneemme, jonka viime kesältä muistan.
Alkavan viikon ohjelma on selvä; maalausta, liimausta, siivousta, järjestelyä.... Aikaa on reilu viikko, vuokrasopimus umpeutuu, sen jälkeen ei ole enää muuta kotia. Mielellään saamme Pantheran veteen, ettei tarvi asua telakalla tai tyttären sohvalla. Hommia paiskiessa unelmoin siitä hetkestä, kun Panthera kelluu omalla laituripaikalla kevään ensimmäisen aurinkoisen purjehduksen jälkeen, aurinko laskee metsän taakse ja me istumme salongissa pehmeillä sohvilla shamppanja-lasi kädessä katsellen pöydällä tuikkivaa kynttilää.... Tai sitten veteenlaskupäivänä sataa räntää, olemme läpimärkiä ja kylmänkankeita päästessämme omaan laituriin, laituripaikan sähkötolpasta on palanut sulake, ei siis lämpöä patterista eikä kuumaa juomaa mikrosta -no sitten sytytetään kamina ja hella, jotka molemmat savuttavat sisään talven käyttämättömyyden jäljiltä, ja juodaan kylmät kaljat. Niin tai näin, vene-elämä on alkamassa;-)
Finally it is the spring in Finland, awesome! There isn´t snow any more and the sea is open. Now we are off duty one whole year at least. The most important thing is to get Panthera to the sea
Inside of Panthera there is a mess; lots of different things in piles, dust over everything, floors are open waiting hoses to be fixed together, the table has been moved aside, front cabin and toilet are full of things that can´t be anywhere else. But Yes, somewhere under this mess, there is our lovely yacht waiting for us
Now we have a lot of things to do this week; painting, glueing, cleaning, arranging... We have a little more than a week, then we don´t have any other home. So we like to get Panthera to the sea, we really don´t want to live in a dock or in my daughter´s sofa. While working hard I have a dream; after a first sunny sailing the sun goes down to sea and we are sitting together in sofa drinking champagne looking at a candle in the table.
15.4.2013
Reittisuunnitelma
Ihanaa, satoi vettä!!! Ja saa sataa lisää vaikka kuinka paljon. Niin toivon, että kaikki lumet ja jäät lähtevät, eikä tule edes ikävä.
Juha paiskii hommia veneellä päivät pitkät ja minä pyörin ympyrää kotona yrittäen tarttua johonkin kaikista niistä noin kolmestasadastayhdeksästäkymmenestäkuudesta asiasta, mitkä pitäisi hoitaa ennen lähtöä. Kyllä, on vähän stressi.
No, mihin me sitten olemme lähdössä? Maapallon pinnasta suurin osa on vettä, joten vaihtoehtoja on, lähes kaikkialle pääsee veneellä. Voisin haluta ihan kaikkialle, vain elämän lyhyys ja rahojen riittämättömyys pakottavat valitsemaan jotakin. Jo venettä rakentaessa oli selvää, että emme seilaa Jäämerelle emmekä Etelä Mantereelle, veneen rakenne ei ole tarkoitettu kestämään törmäyksiä jäävuoriin. Emme myöskään kaipaa lisähaastetta siellä olevista kovista olosuhteista ja emme myöskään kaipaa kylmään, sitä on ollut Suomessa ihan riittävästi. Haluamme lämpimään, sinne missä ei tarvita purjehdushaalaria eikä pipoa. Tällä hetkellä suunnitelma on lähteä liikkeelle kesäkuun puoliväliin mennessä, kunhan kaikki välttämättömät asiat on kunnossa. Reittinä Helsinki-Gotlanti-Kööpenhamina-Etelä-Norja-Lysefjordin vuono-Skotlanti (ehkä Shetlannnin kautta)-Kaledonian kanava läpi Skotlannin (Loch Ness -järven kautta)-Irlannin ja Englannin välistä alas-Madeira-Kanarian saaret-Kap Verde-Atlantin ylitys (noin kolme viikkoa)-Karibia. Kuulostaa aika lyhyeltä matkalta, mutta aikaa kuluu purjehtien, jolloin hyvä matkavauhti on maksimissaan noin kuusi solmua eli 12 km/h.
Alkumatkan reittiin vaikuttaa paljon sääolot. Norjan rannikolla vallitseva tuulen suunta on lännestä eli vastainen ja siihen yhdistyy vielä pieni vastainen merivirta. Jos tuuli ja aallonmuodostus nousee liian isoksi, on järkevintä vaihtaa suunnitelman toteutusta eikä puskea itsepäisesti vasten kaikkea. Kanarian saarilta lähdetään Atlantille marras-joulukuun vaihteessa, sitä ennen siellä on vielä myrskykausi, johon emme halua. Oikeaan aikaan seilattuna Atlantin ylitys voisi parhaimmillaan olla myötätuulipurjehdusta auringon paistaessa, kuulemma;-)
Kumpi maisema??
Routeplan
Wonderfull, it has been raining in Finland!!! I hope it will be raining a lot more, I want all the snow and ice go away, I won´t miss them!!
Where are we going to? The most of earth is water, so there is a lot of options, you can go almost everywhere with boat. The issue is if you have money enough and time enough. When we built Panthera it was obvious, we don´t sail to Artic Ocean or Antarctica. Panthera is not made for icebergs, and we don´t like the cold and we don´t want so much challenge. We like warm and like to sail without thick sailing suit and woolly hat. In this moment the route plan is Helsinki-Gotland, Sweden-Copenhagen, Danmark-South Norway-Lysefjord, Norway-Scotland (maybe via Shetland)-Caledonia Channel in Scotland-Ireland/England-Madeira-Canary Islands-Cap Verde-over Atlantic Ocean-Caribbeans.
Our route plan is very flexible, lets see how is the weather and ocean and how we like it. We are going to leave Finland about middle of June and later Canary Islands between November and December.
7.4.2013
HALOO, nyt pitäisi olla kevät, voisiko ilmojen haltija kuulla??
Nyt on huhtikuu ja Karibialla paistaa varmasti aurinko ja päivälämpö nousee 30 asteen paremmalle puolelle. Sinne olemme kesäkuussa lähdössä purjehtien, monen meren ja sataman kautta, kunnes olemme Kanariansaarilla marraskuussa, jolloin alkaa kolme viikkoa kestävä Atlantin ylitys. Täällä Suomessa meri on edelleen paksussa jäässä, onko vuosituhannen kylmin kevät pakko olla juuri nyt? Menenkö ja sahaan purjeveneen mentävän aukon nostolaiturin viereen, lasketaan vene ja odotellaan siinä, kunnes meri on sula;-)
Talven mittaan veneellä on tapahtunut edistystä, hitaasti mutta varmasti. Veneen luukun ympärille on ilmestynyt tuulilasin kehykset, seuraavaksi pitäisi liimailla, kunhan nuo pakkaset.....Juhan puusepänverstaassa valmistui vessanovi, kaapinovia, karmeja, listoja ja monta muuta tarpeellista palikkaa. Ai missäkö verstas oli, no veneessä tietenkin, ja sen mukaisesti myös purua ja pölyä. Onneksi saimme lakkaustilan talvikotimme alakerrasta, kiitos isännöitsijä Jarille. Toinen vesitankki sopi yllättäen koloonsa korjaamatta, siinä ei ollutkaan mittavirhettä kuten ensin luultiin.
Olohuoneen sisustus on muuttunut talven mittaan hyvin merihenkiseksi. Nurkassa on kasa painavia purjesäkkejä ja kaksi isoa laatikollista karttoja -purjehditaanko Punaiselle Merelle merirosvojen kanssa taistelemaan? Karttalaatikon päällä nököttää tuuligeneraattori, sillä saadaan tuulen tuottamaa sähköä aurinkopaneelien lisäksi. Toisen laatikon päällä on vesikone, jolla tehdään kirkasta ja puhdasta juomavettä merivedestä. Vene-elektroniikkaa on myös hankittu lisää venemessuilta, tutka ja kaiku-loki-tuuli -mittaristo odottaa veneelle pääsyä. Vielä ostettavien härpäkkeiden lista on pitkä; viestiliput ja kohteliaisuuslippuja, kartat plotteriin, laahusankkuri, nautical almanac, satelliittipuhelin, kello, ilmapuntari, vesisuodatin....... Joskus pelottaa, että Pantherasta tulee sukellusvene liiallisen painon vuoksi.
Talven aikana olen virkannut fendarinsuojia matonkudelangasta. Fendarit on nuo paksut ilmalla täytetyt pötkylät, jotka killuu veneen kyljissä laiturissa tai toisen veneen vierellä ollessa, ettei kylki naarmuunnu. Suojat on hyvät siinä, ettei muovi natise ja nitise, ainakin toivon äänien vähenevän. Panthera voitti talvella kaikkien aikojen ensimmäisen palkinnon! Kuulumme seuraan Helsingin Navigaattorit ja seuran venekatsastajat valitsivat vuoden veneeksi meidän Pantheran, jippii;-) Palkinnoksi saimme keltaisen sydvestin eli sadehatun, tulee ihan käyttöön. Kiitos katsastusmies Samille.
Keittiön pöydällä on muutama pitkä lista muistettavista asioista, tässä vain muutama esimerkki.
Vakuutukset itselle ja veneelle
-ei ihan helppo juttu, suomalaiset vakuutusyhtiöt ei ymmärrä mitään valtameriveneilijän tarpeesta; EI ei ole tämä matkavakuutus voimassa Atlantilla, EI ei me vakuuteta itse tehtyä venettä, EI ei meidän vakuutusalue ei ulotu Englannin Kanaalia pidemmälle -noo, selvitellään ja etsiskellään netistä.
Pankkiasiat
-Visa-kortti umpeutuu ensi keväänä, EI ei sitä voi pidentää tässä vaiheessa, siis kävelen toiseen pankkiin tekemään hakemuksen uudesta Visa-kortista; verkkopankin tunnuslukulista kuluu varmaan loppuun kesken matkan, EI ei niitä voi tilata lisää etukäteen, sitten vasta kun ovat loppumassa, ratkaisuna käytetään tarpeeksi loppuun, että ehditään saada uusi taulukko ennen lähtöä, sieltä toisesta pankista saa myös hakemalla lisätaulukon.
Asunto
-tämä on helpoin hoidettava, vuokrasopimus päättyy toukokuun alkupuolella, tavarat vaan Pantheraan ja osoitteen muutos postilokeroon, ilmaislehdille jakelukeskeytys, etteivät täytä lokeroa. Vuokrattuun varastoon perintöposliinit ja muistoesineet.
Auto
-myös helppo, myydään pois, jos joku ostaa kolisevan ja nitisevän romun, jota taitaa ruoste ja lika pitää kasassa.
Terveysasiat
-rokotusten päivitys, malarialääkityksen miettiminen, varautuminen lähes kaikkeen lääkkeillä ja ensiaputarvikkeilla, tuttuja lääkäreitä täytyy vähän konsultoida; eurooppalainen kelakortti on umpeutumassa kesällä, EI ei sitä voi uusia etukäteen, noo mitä jos se katoaa huomenna? no sitten voi tilata uuden heti -ihan vaan joskus tuntuu, että tämä byrokraattinen järjestelmä on vähän kankea!
Haloo, could the god of weather hear us, it should be the spring now??
It is April, I am sure the sun is shining in Caribbean and the temperature is over 30 degrees. We are planning to start our sailing trip from Helsinki Finland to Caribbeans in June. We will sail through many seas and harbours until we will be in Canary Islands in November and continue over Atlantic Ocean. Now here in Finland the sea is still covered with ice, does it have to be the coldest spring ever right now? Should I go to saw an hole to ice for our boat?
There has been made many new things in Panthera this winter. Juha has made a toilet door, many doors of lockers, doorframes, moldings, a windshield is almost ready. Where were the workshop, in Panthera of course, and there has been a little bit of dust everywhere. Luckily we were able to use an other workshop in the basement of our appartment house to do all of varnishing work.
Our home looks like a marine storage. There is a lot of important stuff everywhere; heavy sail bags, two big boxes of paper maps, wind generator, water machine, radar, speed/depth/wind -display... And there is still many more things to buy, at least more charts to the chartplotter, nautical almanac, cruising quides, courtesy flags, satellite phone, barameter, clock, water filter....so many heavy things, we are afraid Panthera will become a submarine
During the winter I have made covers for fenders, I hope there is much less noise between a fender and our boat -and I think they look pretty nice. Our Panthera got her first price, our navigation association gave a price to the best boat of last year, jippii;-) The price is a sou´wester, a yellow hat for rainy sailings.
There is a long list of remember things to do and buy in our kitchen table. I just hope we will remember what we should remember...
Insurances for ourselves and boat
-that is not so easy thing to do. Finnish insurance companies don´t understand ocean sailing at all, they don´t cover neither boat or people during ocean sailing and they think the covered area ends to the English Channel -I wish they someday notice that they can earn more money by offering good insurances. So we need to find insurances somewhere else in Europe.
Bank-business
-we need a valid creditcard, valid about few years, more numberlists to web-bank, it means more discussion with bank people.
Our residense
-this one is easy, we have a rented flat, the lease ends in May, so we just have to carry our stuff to the boat, important porcelains to the storage and change an address to P.O.box
Car
-the other easy thing, just sell it if someone wants a old and rattling crock.
Healthy
-take some vaccasinations, consider malaria medication, buy a lot of different medicaments and first aid supplies.